Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Iiro Törmä
”Kun opiskelin Lontoossa, ja uudet opiskelukaverit kysyivät mistä olen kotoisin, teki tosi tiukkaa sanoa olevani Suomesta”, Pirita Näkkäläjärvi kertoo.
27.9.2018 15.15
Pirita Näkkäläjärvi
Kansallismielisistä puhutaan paljon. Mutta on myös heitä, joille kansallisvaltio ei merkitse paljonkaan.
Pirita Näkkäläjärvi tuntee hyvin suomalaisen yhteiskunnan, mutta ei koe itseään suomalaiseksi vaan saamelaiseksi:
”Olen aina ajatellut, että olen saamelainen, en suomalainen. Molemmat vanhempani ovat saamelaisia, ja olen kasvanut porosaamelaisessa perheessä.
Lapsena eron suomalaisiin koki arjen tavoissa ja kulttuurissa. Muistan, että suomalaisten kavereiden luona kodit oli sisustettu viimeisen päälle, ja että lihakeitossa oli porkkanoita. Meillä ei ollut mitään marimekkoja, eikä keitoissa todellakaan porkkanoita tai muita vihanneksia.
Suomalaislapsilla oli myös paljon enemmän sääntöjä, kotiintuloajat ja karkkipäivät.
Twitter-keskusteluissa ihmetellään, etten pidä itseäni kulttuurillisesti ja etnisesti suomalaisena. Suomessa ajatellaan, että saamelaisuus on osa suomalaisuutta tai sen alalaji. Näinhän ei ole.
Kun opiskelin Lontoossa, ja uudet opiskelukaverit kysyivät mistä olen kotoisin, teki tosi tiukkaa sanoa olevani Suomesta. Ihmettelen, miksi kotimaa tai ammatti määrittää ihmistä niin paljon. Mielestäni se typistää ihmistä.
Suomessa on yksi maailman hienoimmista koulutusjärjestelmistä, josta saamelaisetkin saavat nauttia. Kuitenkaan se koulutusjärjestelmä ei kykene kertomaan saamelaisista. Me saamelaisethan tunnemme Suomen valtion, sen kliseet ja rakennusaineet tosi hyvin, koska olemme käyneet suomalaisen koulun.
Kun olin peruskoulussa Inarissa, saamelaisia nimiteltiin ja vähäteltiin. Läheskään kaikki eivät koulussa saamelaisuuttaan kertoneet.
Suomi täytti sata vuotta. Olisi aika sisällyttää narratiiviin muutakin kuin yksi kieli, mieli ja kulttuuri. Täällä on kuitenkin saamelaisia, romaneja, suomenruotsalaisia ja muita vähemmistöjä.
Olisi hienoa, jos seuraavan sadan vuoden tarina olisi inklusiivinen ja monipuolinen. Sovinto- ja totuusprosessin kautta saamelaisten tarina voisi vihdoin tulla osaksi Suomen tarinaa.
Vaikka kritisoin Suomea, ei se tarkoita ettenkö voisi olla myös ylpeä. Olen nuorena fanittanut Leijonia ja minulla on ollut jääkiekkopaita. Kun Saara Aalto oli Britannian X-Factorissa, jonotimme tuntikausia päästäksemme finaaliin.
Edesmennyt isoisäni on sotaveteraani ja toinen on hoitanut sodan aikana poroja valtion apuna. Työssäni edistän Suomen talouselämää. Suomi on monella muullakin tavalla elämäni ankkuri.
Histories of Nations -kirjassaan tutkija Peter Furtado sanoo, että monet maat pohjaavat koulutusjärjestelmänsä ja historiallisen tutkimuksen omaan menneisyyteensä ja saattavat jättää ulkopuolelle kaiken muun.
Suomen kansallisvaltio on perustettu saamelaisten ja suomalaisten maille. Silti systeemi on perustettu vain valtaväestön ajattelun perusteella ja heidän kulttuurinsa päälle. Se harmittaa meitä kovasti.
Koulussa pitäisi opettaa, että saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jolla on oma kieli, kulttuuri, historia ja maailmankuva.
Jos Suomi lisäksi tunnustaisi saamelaisten oikeudet, saamelaiset hyväksyisivät helpommin esimerkiksi saamelaiskulttuurin hyödyntämisen maabrändin rakentamisessa.
Norjassa on paljon tällaista. Esimerkiksi norjalaisille poptähdille opetetaan joikaamista televisio-ohjelmissa. Norjassa saamelaisia arvostetaan paljon enemmän. Kuningas on pyytänyt anteeksi saamelaisten kohtelua ja ILO-sopimus on ratifioitu. ILO 169 -sopimus toi Norjaan yhteiskuntarauhaa ja juuri sitä mekin kaipaisimme.
Toivoisin, että Suomella, Ruotsilla, Norjalla ja mahdollisuuksien mukaan Venäjällä olisi yhteinen saamelaisparlamentti.
En ole separatisti, enkä tiedä oikeastaan ketään, joka oikeasti haluaisi saamelaisille oman valtion. Haluamme riittävän autonomian päättää asioista, joilla on merkittävä vaikutus kieleemme ja kulttuuriin sekä maihimme ja perinteisiin elinkeinoihimme saamelaisalueella.”
Pirita Näkkäläjärvi
saamelaisuus  nationalismi  valtio  suomi 
Tweet