Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Hyvä jätkä
Natalia Baer
Rouvahississä. Riikka Venäläisen mukaan journalismin viihdyttävyys ja syvällisyys on demokratiakysymys. ”Jos juttuja ei kirjoiteta luettavaan muotoon, tärkeät asiat alkavat tuntua ihmisistä vaikeilta ja vierailta”, hän sanoo.
15.4.2011 10.29
Hesarin uusi päätoimittaja Riikka Venäläinen toivoo lisää räksyttävää poliittista journalismia.
Taas yksi. Helsingin Sanomien tuore päätoimittaja Riikka Venäläinen vastaanottaa Sanomatalon vartijalta oranssiin paperiin käärityn kukkalähetyksen. Se on jo päivän viides.
”Voi apua, kukkia tulee niin paljon, että pian ihmiset luulevat jonkun kuolleen”, Venäläinen huikkaa vartijalle ja kiikuttaa paketin seitsemännen kerroksen työhuoneeseensa. Lasikoppi on täynnä hujan hajan aseteltuja kukkapuskia, pöydällä on epämääräisiä paperipinoja sekä lasten kuvia.
Farkkuihin ja pitkähihaiseen t-paitaan pukeutunut Venäläinen esittelee lattialla lojuvaa vihreää muovilaatikkoa, jossa makaavat purkamattomina hänen tavaransa Me Naisten ajalta. Laatikko on seissyt samalla paikalla jo kohta kaksi vuotta.
Riikka Venäläisen valinta Helsingin Sanomien päätoimittajaksi ei tullut yllätyksenä ainakaan uutistoimitukselle. Kun käytännöllisestä pukeutumistyylistään tunnettu Venäläinen purjehti työpaikalleen harmaassa kotelomekossa ja kaulaketjussa, päivän tiedotustilaisuuden sanoma oli selvä jo aamulla.
Uutisen julkistamisen jälkeen toimituksissa taputettiin, eikä soraääniä ole juuri kuulunut. On silti selvää, että monet paikkaa havitelleet nuolevat haavojaan vielä pitkään.
Helsingin Sanomat julkaisi seuraavana päivänä Kimmo Oksasen kirjoittaman jutun uudesta päätoimittajasta. Jutun sävy oli tuttavallinen, jopa tytöttelevä. Oksanen kertoili tarinoita päätoimittajan kuoroharrastuksesta ja hänen ensimmäisestä yksipalstaisesta uutisestaan, vaikka Venäläinen oli juuri valittu Pohjoismaiden suurimman päivälehden päätoimittajaksi.
Venäläinen itse tuntuu kovasti pitävän kiinni mutkattomasta imagostaan. Hän puhuu avoimesti perheestään ja harrastuksistaan sekä suhtautuu kauhulla ajatukseen kuvata hänet liituraita- puvussa.
”Enhän minä ole sellainen.”
Venäläinen ei myöskään ole palavasilmäinen feministi, joka puhuisi kovaan ääneen lasikatoista tai löisi nyrkkiä pöytään naiskiintiöiden puolesta. Hän sanoo vierastavansa asioiden katsomista pelkän sukupuolen kautta.
”Nyt minä olen sitten NAISpäätoimittaja, vaikka meillä on myös miespäätoimittaja. Häntä ei kuitenkaan koskaan tituleerata MIESpäätoimittajaksi.”
Idealisti. Heittäytyjä. Työnarkomaani. Ei sylje lasiin. Sopivasti hullu. Venäläisen alaiset kuvailevat esimiestään myös empaattiseksi kuuntelijaksi, joka suhtautuu journalismiin intohimoisesti. Samaa sanoo Me Naisten entinen päätoimittaja, Sanoma Magazines Finlandin sisältöjohtaja Riitta Pollari.
”Riikka on lämmin ihminen, joka hyväksyy elämän moninaisuuden, epävarmuuden ja ihmisten epätäydellisyyden. Mutta journalismin parissa hän on armoton, siinä riittää vain paras.”
Hänestä Venäläinen on suomalaisessa johtajailmastossa poikkeus, koska hän on hauska ja vilkas.
”Suomessahan näitä piirteitä on perinteisesti pidetty epäilyttävinä, ja varsinkin naisjohtajat karsivat uskottavuuden nimissä näitä piirteitä itsestään.”
Helsingin Sanomien uutispäällikkö Samuli Leivonniemi sanoo olevansa Riikka-fani, eikä hänellä ole antaa Venäläisestä yhtään kriittistä huomiota.
”Johtajana hän on tiukkaa näkemystä, mutta samalla hän on inhimillinen ja helposti lähestyttävä. Riikka on lisäksi hyvää seuraa. Yleensä Riikan kanssa jossain vaiheessa iltaa ryhdytään laulamaan.”
Se, että Venäläisestä tuli toimittaja, on sattumusten summa. Kotkassa syntynyt kolmilapsisen perheen esikoinen kävi koulunsa Espoossa. Lapsena hän haaveili lääkärin, muusikon ja kuvaamataidon opettajan ammatista. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Venäläinen muutti Tampereelle päästäkseen etäämmälle sairaanhoitajaäidin ja pankissa työskentelevän isänsä helmoista.
Kansantaloustieteen opinnot eivät edenneet, sillä Venäläisen päivät kuluivat hengaillessa ja musiikin tekemisen parissa. Hän soitti tosissaan huilua, perusti bändin, aloitti konservatorion ja musiikkitieteen sivuaineopinnot. Lopulta musiikki jäi harrastukseksi.
Kun Venäläinen pääsi talousopintojen cum laude -vaiheeseen hän tajusi, että kaikki muut haaveilevat pankkiirin urasta. Hän vaihtoi pääaineensa pikavauhtia kansainväliseksi politiikaksi. Sekään ei tuntunut omalta, sillä Venäläinen ei halunnut diplomaatiksi eikä virkamieheksi.
Vuosien haahuilun jälkeen Venäläinen valmistui tiedotusopista. Ensimmäisen harjoittelupaikkansa hän sai Helsingin Sanomista 25-vuotiaana. Omien sanojensa mukaan ”tosi vanhana”.
”Olen iloinen, että elämässäni on ollut paljon sivupolkuja. Ennen toimittajantöitä olin baarissa töissä, siivosin ja vahasin lattiota, se oli hyvin opettavaista” sanoo Venäläinen ja kiistää koskaan kirjoittaneensa paasaavia artikkeleita nuorten työurien pidentämisestä.
Helsingin Sanomissa pätkätyövaihetta jatkui pitkään. Vuonna 1998 Venäläinen pääsi Sanoman toimittajakoulun taloustoimittajakurssille. Samalla kurssilla oli myös Venäläisen nykyinen puoliso, Helsingin Sanomien uutispäällikkö Kari Räisänen. Molemmilla oli tuolloin oma elämänsä.
”Jos joku olisi silloin heittänyt, että alan kymmenen vuoden päästä seurustella Karin kanssa ja saan hänen kanssaan lapsen, olisin nauranut räkäisesti.”
Hän kertoo pitäneensä itseään yhdeksän vuotta vanhempaa Räisästä järkyttävän vanhana ja pinnallisena nappaskenkämiehenä.
”Nyt voin jo myöntää, että tulkintani oli täysin väärä”, hän virnistää.
Toimittajakoulun jälkeen Venäläinen vakinaistettiin Helsingin Sanomien taloustoimitukseen. Sen jälkeen iski intohimokriisi: hän ei nähnyt kollegoidensa tapaan unia Nordean seuraavasta pääjohtajasta ja Nokian osakekursseista. Venäläinen päätti hakea siirtoa kotimaantoimitukseen.
Myös yksityiselämässä tapahtui.
”Vakinaistamisen jälkeen tein klassisesti ja jätin e-pillerit pois. Esikoiseni syntyi heinäkuussa 2000.”
Ensimmäinen esimiestehtävä aukeni kaupunkitoimituksessa 2005. Samoihin aikoihin Venäläinen erosi lapsensa isästä ja oli vaativan työnsä lisäksi päävastuullinen lapsesta ja kahdesta koirasta.
”Se oli pirun rankkaa, mutta vahvisti kokemusta, että kaikesta selviää. Toki olin etuoikeutettu, sillä vanhempani auttoivat paljon lapsenhoidossa.”
Yllättävää kyllä, uusi päätoimittaja ei halua pitää visionäärisiä linjapuheita median tulevaisuudesta. Venäläinen pyörittelee pöydällä kännykkäänsä ja vaikuttaa hieman hämmästyneeltä, että joku haluaa kuulla, mitä Hesarille tapahtuu tulevaisuudessa.
”Mielummin kuin julistan, käärin hihani ja rupean hommiin. Meillä on hieno lehti, enkä näe, että täällä mitään pitäisi heti räjäyttää. Meillä on mieletön kirjeenvaihtajaverkko, ja olemme selvinneet loistavasti Pohjois-Afrikasta, Japanista ja talousturbulenssista.”
Helsingin Sanomissa julkaistussa haastattelussa Venäläinen vannoi, ettei printti kuole koskaan. Kommentti tuntuu erikoiselta, sillä talouslehti Economist ennusti jo vuonna 2006 viimeisen sanomalehden kuolevan Yhdysvalloissa 2046. Amazonkin myy jo enemmän sähkökirjoja kuin pokkareita.
Venäläinen sanoo käyttävänsä energiansa mielummin printin kehittämiseen kuin sen kuoleman povaamiseen. Hänestä on selvää, että eri medioiden käytön suhde muuttuu ja toimittajien on opittava tekemään journalismia kullekin kanavalle sopivalla tavalla.
”Pitäisikö meidän ajaa elinvoimainen tuote alas vain siksi, että pessimistit puhuvat printin kuolemasta? Mielestäni ne, jotka asiasta vouhkaavat saavat aivan rauhassa tappaa omat printtilehtensä.”
Juuri ensimmäisen Ipadinsa hankkinut Venäläinen sanoo netin, mobiilin ja tabletin olevan Hesarille yhtä tärkeitä kuin printti.
Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen julkaisi viime marraskuussa toimittajille tarkoitetut ohjeet sosiaalisen median käytöstä. Yksi ohjeista herätti sosiaalisessa mediassa ihmetystä – Pentikäinen kehotti toimittajia käyttäytymään Facebookissa pidättyväisesti etenkin tuki- ja kannatusryhmiin liittymisen suhteen.
Toimittajanelikon Tanja Aitamurron, Taneli Heikan, Matti Posion ja Petteri Kilpisen pamfletissa Uusi kultakausi Pentikäistä syytetäänkin muutosvastarintaisuudesta ja sosiaalisen median mahdollisuuksien hukkaamisesta.
Helsingin Sanomat on tänä keväänä näkynyt aiempaa enemmän sosiaalisessa mediassa. Politiikan toimituksen Facebook-fanisivu on vaalien alla ollut yksi sosiaalisen median virkeimpiä keskusteluareenoita. Venäläinen pitää Facebookia toimittajien tärkeänä työvälineenä.
”Tosin itselleni Facebook on tähän asti ollut lähinnä viihdettä.”
Muotoseikkojen sijaan tuoreen päätoimittajan intohimo tuntuu kohdistuvan sisältöön. Hän haluaa kehittää paikallisjournalismia mutta välttää samalla liiallista kulmakuntaisuutta. Venäläistä harmittaa, että painava yhteiskunnallisuus asetetaan usein vastakkain tarinallisuuden ja elämyksellisen kerronnan kanssa.
”Jutun pitää olla samaan aikaan sekä viihdyttävä että syvällinen. Se on jopa demokratiakysymys. Jos juttuja ei kirjoiteta luettavaan ja houkuttelevaan muotoon, tärkeät asiat alkavat tuntua ihmisistä vaikeilta ja vierailta.”
Venäläinen haluaa luotsata lehteään anglosaksisen laatujournalismin suuntaan. Hän korostaa hyvien kirjoittajien merkitystä. Nimeltä hän ei yhtään esikuvalehteä kuitenkaan halua mainita.
”Ja sellaista räksyttävää poliittista journalismia haluaisin lisää.”
Venäläisen ja Räisäsen uusperheessä on neljä lasta. Heistä vanhin on 11-vuotias, nuorin vasta vuoden. Kunnon feministi ei saisi alentua kysymään johtajanaiselta perheen ja työn yhdistämisestä. Mutta kysytään silti.
”Onhan tämä aikamoista sumplimista. Meillä käy siivoja, ja yritämme pitää työajoista kiinni.”
Pienet lapset eivät taida enää ole este rakettimaiselle uranousulle. Myös vastaavalla päätoimittajalla Mikael Pentikäisellä on viisi lasta.
Riikka Venäläinen, 40 v.
- Helsingin Sanomien päätoimittaja.
- Syntynyt Kotkassa 1971. Nykyisin asuu Helsingin Töölössä puolisonsa Kari Räisäsen kanssa.
- Uusperheessä on neljä lasta.
- Valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan tiedotusoppi. Käynyt Sanoman toimittajakoulun taloustoimittajakurssin 1998–1999.
- Työskennellyt Helsingin Sanomissa vuodesta 1996. Ollut mm. uutispäällikkö ja esimies kaupunkitoimituksessa ja uutistoimituksessa, sekä toimituspäällikkö Me Naiset -lehdessä.
- Harrastaa kuorolaulua ja zumbaa.
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
