Taivaan arvoitukset

10.2.2012 12.47

Sammeli Heikkinen

Aerosolitutkimuksen huippunimi Markku Kulmala on nyt Suomen ilmastotsaari, joka uskoo Jumalaan ja neuvoo avioliittonsa kanssa kamppailevia.

Professori Markku Kulmala istuu työtuolissaan rennossa lysyssä, pikkutakin olkatoppaukset nousevat kaulan molemmille puolille.

Työhuoneessa Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen neljännessä kerroksessa on työpöytä koneineen ja papereineen, pari tuolia ja pöytä, jolle valuu esitteitä pahvilaatikosta.

Tästä tavallisesta huoneesta johdetaan kenties maailman parasta ilmakehätieteiden yksikköä. Ja tuo tavallisen näköinen keski-ikäinen mies vetää sen lisäksi kahta huippuyksikköä, Euroopan tiedeneuvoston aerosolitutkimushanketta ja syksyllä perustettua kansallista ilmastopaneelia. Kulmala on myös geotieteiden alan eniten viitattu tutkija koko maailmassa.

Niin, ja tämän vuoden alussa Professoriliitto valitsi hänet Vuoden professoriksi. 

Miten tähän kaikkeen riittää aikaa? Kulmala laskeskelee tekevänsä ehkä noin 2000 työtuntia vuodessa, kun hänelle maksetaan noin 1600:sta. Eli yli menee, muttei niin pahasti kun ennen.

”Minullahan on sellainen historia, että tein 80–100-tuntista viikkoa, sellaista kolmea neljää tuhatta tuntia vuodessa. Kyllä se alkaa tökkiä. Tieteellinen työ sujuu paremmin, kun on riittävästi vapaa-aikaa ja riittävän paljon perheen kanssa.”

Vapaa-ajallaan Kulmala antaa avioliittoneuvontaa ja on hän pohtinut sellaistakin, mikä ei tieteelliseen tutkimukseen sovi. Sitä, mikä jää Jumalan alueelle. Palataan siihen myöhemmin.

Jos ilmastotutkimus voitaisiin henkilöidä, niin Suomessa herra Ilmasto olisi Kulmala.

Ilmastopaneelin puheenjohtajalta tätä roolia varmasti myös odotetaan, siis ilmastonmuutoksen pitämistä julkisuudesta ja sen selittämistä.

Neuvoa-antavassa paneelissa tieteentekijä on aivan uudenlaisessa asemassa: riippumattomassa mutta samalla poliittista päätöksentekoa tukevassa.

Pääseekö paneeli siis ohjaamaan poliitikkoja?

”En minä näe tässä vallankäytön mahdollisuutta. Vaikuttamiseen on kyllä mahdollisuuksia. Mutta vaikka itselläni olisi selkeä käsitys jostain, ei se välttämättä ole koko paneelin käsitys.”

Paneeli on kokoontunut pari kertaa, ensimmäinen tapaaminen meni tutustumiseen, toisessa jo vähän puhuttiin siitä, mitä aletaan tehdä. Toistaiseksi pöytä on vielä aika puhdas.

”Ei ole vielä selvää, mitä kaikkea vastaan tulee. Mutta ei kannatakaan etukäteen ennakoida liikaa.”

Kulmala tuntuu pessimistiseltä sen suhteen, miten paljon paneelin toiminta kiinnostaa tiedotusvälineitä. Avausinfossa oli kyllä toimittajia, mutta nämä keskittyivät haastattelemaan ympäristöministeri Ville Niinistöä.

”En tiedä, miten paljon nämä infot enää kiinnostavat. Tämähän on riippumaton paneeli, eli ei ministerikään aina voi olla mukana”, Kulmala sanoo.

Vaikea sanoa miten tosissaan Kulmala on. Hänen ilmeensä tai esiintymisensä eivät paljasta tunnetiloja. Puhe soljuu rauhallisesti ja – lyhyitä miettimistaukoja lukuunottamatta – katkotta. Hän kallistaa päätään hieman kuulijaan, niin että ruskeat silmät katsovat silmälasien yläosan läpi. Kulmakarvat elävät silmien yläpuolella ja huulilla on enimmäkseen aavistuksenomainen hymyntapainen.

Välillä murre pulpahtaa läpi yleiskielen. Sen perusteella Kulmalan syntypaikan voi sijoittaa jonnekin Hämeeseen. Ja Forssassahan Kulmala onkin syntynyt.

Kulmala on tottunut puhuja ja haastateltava. Osansa on opetus- ja mediakokemuksella, mutta eniten taitaa vaikuttaa vapaa-ajan harrastus, avioliittoneuvonta Helsingin NMKY:ssä.

”Se on ennen kaikkea sellaista, mitä voidaan tehdä vaimon kanssa yhdessä. Työn kannaltakin on hyvä, että siitä pääsee kokonaan irti. Kun ajattelee ihmisten suhteita, ei voi ajatella aerosoleja.”

Tietenkin myös vertaistuen antaminen ja sen antaman avun näkeminen on palkitsevaa. Kulmala ja hänen vaimonsa ovat olleet avioliittoneuvontakuvioissa vuodesta 1999.

Sen vuoden kesällä he olivat itse avun tarpeessa ja menivät avioliittoleirille. Kulmalalla oli ollut avioliiton ulkopuolinen suhde, ja liitto oli hajoamispisteessä. Leiri ja neuvonta auttoivat: Kulmala ja vaimo ovat edelleen yhdessä.

”Vertaistuen antaminen tuntuu mielekkäältä, kun tietää, että siitä on apua. Eli kun itse pääsimme sen avulla vaikeuksista eteenpäin.”

Forssan kouluissa Kulmala menestyi keskitasoa paremmin, etenkin reaaliaineissa. Kielet eivät oikein sujuneet.
Ei siis ihme, että luonnontieteet olivat Kulmalan valinta, kun opintoja piti lähteä jatkamaan Helsinkiin. Siinä vaiheessa hän teki valinnan, joka saattoi vaikuttaa suomalaisen aerosolitutkimuksen historiaan. Aerosolialan kukoistus ja Kulmalan oman uran nousu kun ovat vahvasti kytkeytyneet toisiinsa.

Kulmala nimittäin päätti lähteä opiskelemaan yliopistolle eikä Teknilliseen korkeakouluun.

”Polille olisi ollut pääsykokeet, yliopistoon pääsin papereilla suoraan.”

Aluksi Kulmala luki teoreettista fysiikkaa, mutta siirtyi parin vuoden päästä yleisen fysiikan puolelle, sillä ”kun menin naimisiin ja ensimmäinen lapsi syntyi, niin piti alkaa miettiä, mistä saisi palkkaa”.

Kulmala teki gradunsa energiantuotannon riskeistä, mikä oli jälkikäteen ajatellen toinen merkittävä päätös.
Kulmala huomasi, että työntekijöille aiheutuneet vahingot energiantuotannossa oli tilastoitu tarkasti. Sen sijaan luonnolle ja muille ihmisille aiheutuvia vaaroja oli paljon vaikeampi arvioida. Tämä ongelma toi tutkimukseen muun muassa saasteiden kulkeutumisen ilmakehässä ja ympäristönäkökulman.

Sitten räjähti Tšernobylin ydinvoimala ja radioaktiivisuuden kulkeutuminen ilmakehän pienhiukkasten mukana tuli äkkiä ajankohtaiseksi. Näin ympäristö ja aerosolit alkoivat kutoutua Kulmalan tutkimuksen ytimeksi.

1980-luvulla yksi suurimmista ympäristöhuolenaiheista olivat metsiä vahingoittavat happamat sateet. Kulmala oli mukana happosateita tutkivassa projektissa Hyytiälän metsäasemalla ja siitä alkoi kehitys, joka lopulta nosti suomalaisen aerosolitutkimuksen maailman kärkeen ja Kulmalan oman alansa siteeratuimmaksi tutkijaksi.

Hyytiälän melko primitiivisen laitteiston tuloksista saatiin nimittäin viitteitä siitä, mitä aerosolitutkimuksissa kannattaisi etsiä ja millä tavalla.

1980-luvun lopulla Sallan Värriön tutkimusaseman johtajana toiminut Erkki Pulliainen ehdotti, että asemalla alettaisiin tehdä mittauksia Kuolan niemimaalta kantautuvista ilmansaasteista.

Värriön mittauksissakin laitteisto oli vaatimaton, mutta noista tuloksista Kulmala alkoi hahmotella sitä, mistä tuli hänen uransa tähän mennessä suurin yksittäinen saavutus. Siis tutkimusta siitä, miten aerosoleja syntyy luonnossa.

”Siihen aikaan oli käsitys, että luonnossa aerosoleja syntyy silloin tällöin, muttei mitenkään merkittävästi.”

Vuonna 1995 Hyytiälän metsäasemalle valmistui Smear II, mittausasema, jonka laitteet olivat viimeisen päälle ja joka mittasi vähän kaikkea: maaperää, puustoa, ilmakehää... Ja tietenkin aerosoleja.

”Heti ensimmäisenä vuonna näin tuloksista, että aerosoleja oli syntynyt luonnossa paljon.”

Tämän läpimurron vuoksi nykyään tiedetään, että ainakin puolet kaikista aerosoleista on syntynyt luonnossa. Tämä luonnollinen pienhiukkastuotanto taas selittää, miksi ilmasto on lämmennyt alkuperäisiä laskelmia hitaammin.

Palataan vielä hetkeksi tuohon NMKY-harrastukseen. Kristillinen yhdistys ja fysiikan professori kun eivät yleensä mahdu samaan lauseeseen.

”Jossain vaiheessa taisi Wikipediassakin lukea, että olen kristitty. Enkä minä sitä ole mitenkään peitellyt.”

Miten kristillisyys sopii yhteen luonnontieteiden kanssa? Monestihan näitä pidetään, jos ei vastakkaisina, niin ainakin huonosti yhteensopivina asioina.

”En näe mitään ongelmaa ainakaan omalla kohdallani. Sen voi ajatella, että tutkitaan Jumalan luomaa maailmaa. Siis vähän samalla tavalla, kuin Newton ja muut vanhat fysiikan jättiläiset.”

Kulmala katsoo ulos ikkunasta hiljalleen hämärtyvään lumisateeseen.

”Jostain syystä jokainen pilvi on erinäköinen. On paljon asioita, joita emme ymmärrä, emmekä osaa selittää.”
Kulmala ei halua lähteä jakamaan maailmaa tieteen ja Jumalan kesken. Molemmat sopivat samaan kuvaan, kunhan ei lähde kulkemaan kummassakaan äärilaitaa.

Ja miten isoja ne erot sitten lopulta ovat. Kulmala käyttää itse tällaista esimerkkiä: Tieteen parhaan tiedon mukaan maailmankaikkeus on hieman alle 14 miljardia vuotta vanha. Karkeasti 10 potenssiin 10 vuotta. Fundamentalistiraamatunlukija taas laskee iäksi noin 10000 vuotta, siis 10 potenssiin 4 vuotta.

”Mekin tutkimme monia prosesseja, joissa epävarmuus tuloksesta on paljon enemmän kuin tuo kuusi kertaluokkaa”, Kulmala sanoo.

Ja näyttää hymyilevän vähän.

”Loppujen lopuksi on uskon kysymys,  puhuuko Jumalasta vai sattumasta.”

Markku kulmala

• Syntynyt 1958 Forssassa. Muutti Helsinkiin, kun pääsi yliopistoon opiskelemaan teoreettista fysiikkaa. Siirtyi pian opiskelemaan yleistä fysiikkaa.
• Valmistui maisteriksi 1983.
• Meni naimisiin opiskeluaikana, ensimmäinen lapsi syntyi 1981, toinen 1988 ja kolmas 1997.
• Neljä lastenlasta.
• Akatemiaprofessori, Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden osaston, Pohjoismaisen tieteen huippuyksikön Craiccin (Cryosphere-atmosphere interactions in a Changing arctic Climate) sekä Helsingin yliopiston, ilmatieteen laitoksen, itä-suomen yliopiston ilmakehän koostumuksen ja ilmastonmuutoksen fysiikan, meteorologian ja biologian huippututkimusyksikön johtaja.
• Geotieteiden alan viitatuin tutkija maailmassa (Thomson ISI Web of knowledge -indeksi)
• Professoriliitto valitsi vuoden professoriksi tammikuun alussa.
• Kansallisen ilmastopaneelin puheenjohtaja.

Tweet