Mutta kuka kumma on Antonio?

13.1.2012 11.22

Laura Häkli

Presidenttikampanja pakotti Pekka Haaviston puolison Antonio Floresin hylkäämään yksityisyytensä. Nyt hän avautuu rattijuopumuksestaan, lapsuudestaan Ecuadorissa ja kertoo, että siellä hän ei ikinä voisi olla samalla tavalla oma itsensä kuin Suomessa.

Presidenttiehdokkaat eivät ole ainoita, joiden elämän kampanjointi on mullistanut. Ehdokkaiden puolisoista Pekka Haaviston elämänkumppani Antonio Flores on joutunut julkisuuden kirkkaimpaan ja kovimpaan valokeilaan. Viime viikkoina Floresin työpaikan, Helsingin Ruoholahdessa sijaitsevan parturi-kampaamon, lasiseinän takana on riittänyt uteliaita kansalaisia, toimittajia ja valokuvaajia. Innokkaimmat ovat varanneet ajan nimenomaan Floresille ja yrittäneet hiustenleikkuun lomassa urkkia Floresin ja Haaviston yksityisasioita.

”Se on kiusallista. Tajuan jo, että jos Pekasta tulee presidentti, minun on vaikea olla täällä töissä. Siinä tapauksessa haluaisin perustaa oman yrityksen, jossa voisin esimerkiksi itse määritellä työaikani ja osan aikaa edustaa Pekan rinnalla. Mutta omaa työntekoani en halua lopettaa”, Flores sanoo istuessaan parturi-kampaamon mustassa tekonahkaisessa tuolissa.

Hän vaikuttaa hiukan lyhyemmältä kuin lehtikuvissa, siistiltä ja huolitellulta, vaikka hänellä on päällään ruutupaita ja farkut. Vieressä istuu Haaviston vaalipäällikkö Riikka Kämppi, joka on haastattelussa mukana henkisenä tukena. Välillä hän ei malta olla täydentämättä tämän tarinoita, vaikka Flores selviääkin mallikkaasti. Vain silloin tällöin puheeseen eksyy joku espanjankielinen termi, kun jollekin asialle on vaikea löytää suomennosta.

Lasiseinän takaa tuijottelijat eivät ole helpottaneet Floresin suhdetta julkisuuteen, joka alun perinkin oli hänelle vaikea. Flores jopa vastusti Haaviston lähtemistä presidentinvaalikampanjaan juuri siksi, että politiikan lisäksi myös kotiin ja parisuhteeseen liittyvistä asioista tulisi julkisia.

Ja niin siinä kävikin, ehkä vielä pahemmalla tavalla kuin Flores ajatteli. Seitsemän päivää -lehti kaivoi esiin Floresin pahoinpitelyjutun vuodelta 2007 ja lievästä rattijuopumustuomiosta Ecuadorissa nousi Suomessa kohu.

Floresin mielestä rattijuopumusjutussa oli kyse muustakin kuin promilleista.

”Ajoin tätini hienoa autoa, minulla on puheessa vieras aksentti ja henkilökortissani on merkintä siitä, että asun ulkomailla. Näistä asioista voi päätellä, että minulla on rahaa. Korruptio on Etelä-Amerikassa iso ongelma”, Flores sanoo ja muistuttaa, että hän itse pyysi päästä poliisiasemalle puhaltamaan alkometriin.

”Tiesin, etten ollut juonut kuin pari viinilasillista, mutta rattijuopumusraja on Ecuadorissa alhaisempi kuin Suomessa. Mutta tietysti sekin oli virhe. Eniten pahoillani olen siitä, etten heti kertonut asiasta Pekalle.”

Floresista revityt otsikot eivät kuitenkaan ole juuri vaikuttaneet Haaviston kasvaviin kannatuslukuihin. Helsingin Sanomien tuoreessa gallupissa Haavisto pärjäisi ehdokkaista kakkoskierroksella parhaiten, jos vastassa olisi ennakkosuosikki Sauli Niinistö. Flores itse ei edes tunnista itseään julkisuuskuvastaan.

”Olin pienenä kiltti poika, ja sitä olen edelleen. Temperamenttisuuteni olen perinyt ehkä isoisältäni, joka kerran, kun olin kyydissä, nosti loukkaavasti puhuneen autoilijan rinnuksista ulos autostaan. Nykyään olen harkitseva ja luulen, että Pekalla on ollut siihen paljon vaikutusta”, Flores sanoo.

Siltä Flores vaikuttaakin – jopa ujolta. Kun häntä pyytää kuvailemaan itseään, se on hänelle vaikeaa ja Riikka Kämpin ylistäessä häntä sympaattiseksi ja maailman sydämellisimmäksi ihmiseksi, Flores punastelee.

Kiltti poika vietti lapsuutensa Pohjois-Ecuadorissa Esmeraldas-nimisessä merenrantakaupungissa. Aamulla Pikku-Antonio heräsi kuudelta ja seitsemältä hän nousi bussiin, joka vei lapset kouluun. Jos läksyt oli joskus tehty huonolla käsialalla tai paperin kulma oli koirankorvalla, äiti pakotti pojan tekemään kaiken uudelleen.

Talon takana virtasi Esmeraldas-joki, ja joka päivä koulun jälkeen siihen mentiin uimaan. Pihalla kasvoi passionhedelmä- ja mangopuita, pihalla röhki pari sikaa.

”Jos ajattelen Ecuadoria, mieleeni tulee makean mangon haju. Ne ovat erilaisia mangoja kuin täällä, mangos de perro, koiran mangoja, pieniä ja keltaisia. Niihin voi tehdä reiän ja imeä sisällön, joka on kuin mehua.”

Lapsuus ei ollut kuitenkaan pelkkiä läksyjä ja uintiretkiä. Kun Antonio oli 5-vuotias, hänen isoäitinsä kuoli, 6-vuotiaana hän menetti isänsä ja 7-vuotiaana isoisänsä.

”Jos perheenjäsen kuolee, Ecuadorissa pidetään surunappia rintapielessä. Minulla oli sellainen joka vuosi.”

Äiti työskenteli sihteerinä ja piti pientä kioskia, mutta esikoispojastaan hän toivoi jotain hienoa – eikä ainakaan parturi-kampaajaa, mikä oli tämän oma toiveammatti.

”Partureita ei Esmeraldasissa arvostettu. Äiti halusi, että olisin vaikka pankissa töissä”, hän sanoo ja virnistää.

Ainoastaan parturit eivät olleet Esmeraldasissa huonossa huudossa, homouskaan ei ollut konservatiivisessa ja katolisessa satamakaupungissa helposti hyväksyttävä asia.

”Esmeraldasissa on vahva machokulttuuri. Siellä kaikki homot ovat transvestiitteja tai sellaisia neitipoikia.”

17-vuotiaana kotikaupungin ilmapiiri oli Floresille liian tunkkainen ja hän muutti tätinsä luo pääkaupunkiin Quitoon. Siellä hän voi myös vapaasti näyttää seksuaalisen suuntautumisensa. Kun äiti näki poikansa työskentelevän pääkaupungin hienossa parturissa, jossa asiakkaille tarjoiltiin samppanjaa, hän oppi olemaan ylpeä poikansa ammatista.

Mutta eniten oma itsensä Flores kokee olevansa Suomessa. Vaikka hän kuuluu äidinkielensä, kansallisuutensa ja seksuaalisen suuntautumisensa takia moneen vähemmistöön, hän ei ole joutunut silmätikuksi – paria viime viikkoa lukuun ottamatta.

”En ole koskaan kokenut täällä rasismia. Eräs tummempi ystäväni sanoi, etten ole rasismiin riittävän musta. Joskus minua luullaan romaniksi.”

Espanjassa asuva äiti ja poika puhuvat keskenään puhelimessa edelleen lähes melkein joka päivä. Facebookin kautta hän on yhteydessä sisaruksiinsa.

Kun vähän aikaa sitten pikkuveljelle ei maistunut koulu, äiti pyysi Floresia puhumaan hänelle.

”Emme ole edes asuneet yhdessä, mutta hän kuunteli minua, koska olen hänen isoveljensä – ja meni kouluun.”

Nyt kampaamon lasiovesta tulee sisään Floresin kollega, joka pöllyttää tukkaansa ja sanoo Floresille, että sen laittamiseen tarvitaan apua. Flores nauraa ja nyökkää.

Kello on yhdeksän, ja kampaamon pitää avata ovensa myös asiakkaille. Sitä ennen vielä viimeinen kysymys: miten presidentinvaalikampanja on vaikuttanut teidän yhteiseen elämäänne?

”Ei paljonkaan. Istumme illalla edelleen keittiön pöydän ääressä, juttelemme päivän tapahtumat läpi – ja nauramme paljon. Päivisin Pekka ei enää ehdi soittaa, mutta hän lähettää tekstareita ja kertoo, miten menee.”

Nexar Antonio Flores

• Syntynyt 1978 Esmeraldasissa.
• Opiskellut parturi-kampaajaksi, media-assistentiksi ja stuertiksi.
• Tapasi Pekka Haaviston 1997 Bogotassa, jossa Haavisto oli reppumatkalla ja Flores töissä parturina. He rekisteröivät parisuhteensa Helsingissä 2002.
• Jos Haavistosta tulee presidentti, pari hankkii Mäntyniemeen koiran. Rodusta on kiistaa: Flores kannattaa alaskanmalamuuttia, Haavisto siperianhuskya.

 

Tweet