Kaunis ja ylpee

9.3.2012 9.20

Anu-Elina Lehti

Näyttelijä-laulaja Olavi Uusivirta haluaa popmusiikille apurahajärjestelmän.

Maanantaina 26. tammikuuta Olavi Uusivirta seisoo valkoisessa paidassa ja mustassa lierihatussa Helsingin jäähallin lavalla. Hetkeä aikaisemmin kymmenen vuotta hiljaiseloa viettänyt kulttiyhtye Ultra Bra on lopettanut vihoviimeisen encoren. Nyt spottivaloissa kumartelevat kaikki illan esiintyjät. Kun presidenttiehdokas Pekka Haavisto tarttuu lopulta mikrofoniin yleisön huuto muuttuu mylvinnäksi.

Ilta on historiallinen.

Idea Pekka Haaviston tukikonsertista sai alkunsa presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen vaalivalvojaisissa. Uusivirta, muusikko Anssi Kela, muusikko Markus Nordenstreng ja ohjelmatoimisto Full Steamin toimitusjohtaja Juha Kyyrö saivat Tavastialla ajatuksen varainkeruukonsertin järjestämisestä, ja juuri Uusivirta keksi, että keikan pääesiintyjäksi pitää houkutella Ultra Bra ainutkertaiselle comeback-keikalle.

Kun tieto Ultra Bran suostumisesta vahvistui, nelikko päätti valita keikkapaikaksi Helsingin jäähallin. Aluksi vihreiden kampanjatoimisto painoi jarrua ja ehdotti keikkapaikaksi kahden tuhannen asiakaspaikan konserttikeskusta The Circusta. Olavi Uusivirran mukaan kampanjatoimistossa pelättiin jäähallin jäävän tyhjilleen, mikä olisi uutiskuvissa näyttänyt surkealta.

“Kun ensimmäisen viiden minuutin aikana myytiin tuhat lippua ymmärsimme, että keikan olisi voinut viedä vaikka Hartwall-areenalle,” Uusivirta virnistää.

Ihminen, joka on kymmenen asteen pakkasessa raahustanut Helsingin Kaapelitehtaalle auraamattomia teitä, ei yksinkertaisesti voi olla cool. Ei, vaikka olisi Olavi Uusivirta. Lavasäteily liudentuu oranssin neuletakin alla arkiseksi maanantaicharmiksi – mutta aamukahviaan hörppivän popparin vastaherännyt olemus hämää. Kun Uusivirta avaa suunsa, sanat putoilevat hitaasti ja tarkasti, eikä huulilta lipsahda vahingossakaan niinkua.

Hän kehuu vuolaasti Pekka Haavistoa, ja pitää kymmenen minuutin palopuheen nollakasvusta.

Olavi Uusivirta tituleeraa itseään vasemmistolaiseksi. Kuusi vuotta sitten hän oli mukana presidentti Tarja Halosen vaalikampanjaa tukevassa Tarjarock-tapahtumassa. Vuonna 2009 Uusivirta liittyi vasemmistotaiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden toimintaryhmään Vatakiin.

Hänen mielestään vasemmistolaisuudessa on syvimmiltään kyse ihmiskäsityksestä: siitä, onko ihminen pohjimmiltaan vahva vai heikko. Oikeisto uskoo ihmisen vahvuuteen ja vasemmisto ei.

“Vasemmistolaisuudessa on kyse kapitalismin kritiikistä. Taiteen tehtävä on kyseenalaistaa vallalla olevia rakenteita. Markkinataloudessa olemme kaikki tahtomattamme pieniä porvareita.”

Kun Uusivirta puhuu politiikasta, hän ei takerru ruuhkamaksujen kaltaisiin triviaaleihin yksittäistapauksiin vaan maalaa dramaattisin vedoin kuvaa ihannemaailmasta.

Näin Olavi Uusivirran ensimmäisen kerran vasemmistolaisen esseistin Antti Nylénin kirjanjulkistamistilaisuudessa vuonna 2010. Nuoren Voiman Liiton tiloissa esiintynyt Uusivirta luki Nylénin esseitä KOM-teatterin kulta-ajoista muistuttavalla palolla.

Tämä taiteilija ei pelkää julistamista.

Youtubesta löytyy kirjailija ja vasemmisto-aktiivi Mike Pohjolan tekemä lyhytelokuva Leftia Solutions, jossa Uusivirta esittää vasemmistoliiton kampanjaa suunnittelevaa limaista mainosmiestä. Pohjolan vapaa-ajan projektina valmistunut pätkä tehtiin pro bono -meiningillä. Esiintyjille ei ollut varaa maksaa edes kaljapalkkaa.

Vaikka Uusivirta on ottanut kantaa politiikkaan koko taiteilijauransa ajan, taiteilijoiden lähteminen suurella joukolla mukaan Pekka Haaviston ja Paavo Arhinmäen presidentinvaalikampanjoihin oli uutta. Vielä 1980- ja 1990-luvuilla taiteilijat halusivat pysyä kaukana puoluepolitiikasta.

”Monille taiteilijoille tuntuu luonnolliselta osallistua yhteiskunnalliseen dialogiin. Arvostan myös taiteilijoita, jotka antavat vain teostensa puhua. Itse en valitettavasti osaa pitää suutani kiinni.”

Aivan kaikkiin poliittisiin tukijoihin ei presidentinvaaleissa suhtauduttu riemulla. Yhden Arhinmäen vaalijulisteista teki kuvataiteilija Teemu Mäki, jonka 1988 valmistunut kissantapon sisältävä videoteos Sex and Death kuohuttaa yhä.

Facebookissa Arhinmäkeä haukuttiin eläinrääkkäyksen kannattajaksi. Kertooko tapaus, että poliitikkojen kannattaa valita tukijoukkoihinsa vain poliittisesti korrekteja taiteilijoita?

Uusivirran mielestä Teemu Mäki -kohu syntyi yksittäisistä äänenpainoista, jotka kasvoivat netissä kokoaan suuremmiksi. Hän ihmettelee, miksi Mäki kantaa näkyvää stigmaa vieläkin, vaikka kuuluisasta kissantappovideosta on jo 20 vuotta.

“Omasta mielestäni kyseinen teos on loppuunkäsitelty. Teemu Mäki on yksi Suomen tunnetuimmista kuvataiteilijoista ja Taideteollisen korkeakoulun professori. On outoa, että ainut asia mistä hänet muistetaan on kissantappovideo.”

Vaikka Uusivirta ottaa rohkeasti kantaa, hänen oma musiikkinsa on epäpoliittista. Viisi albumia käsittävästä tuotannosta iso osa on rakkauslauluja. Niissä kuuluu Love Recordsin perintö.

Uusivirta sanoo suoraan, että popmusiikki alkaa olla elinkaarensa päässä.

Hänen mielestään popkulttuuri ei ole synnyttänyt mitään uutta 15 vuoteen. On vain loputtoman retron aikakausi, jossa uutuusalbumit ovat lähinnä kuriositeetteja.

”Popin sisäisten mahdollisuuksien kirjo on käytetty loppuun. Itse en ole koskaan kuullut kappaletta, josta voitaisiin sanoa, että tällaista ei ole kuultu ennen.”

Helsingissä vuonna 1983 syntynyt Uusivirta vietti lapsuutensa Kotkassa ja Karkkilassa. Äiti työskenteli päiväkodin johtajana, dramaturgiksi valmistunut isä puolestaan Kotkan kaupunginteatterissa. Perhe palasi Helsinkiin, kun Uusivirta oli teini-iän kynnyksellä. 20-vuotiaana Kallion lukion kasvatti julkaisi debyyttialbuminsa Nuoruustango.

Vuonna 2006 Uusivirta pääsi Teatterikorkeakouluun. Sen jälkeen hän näytellyt muun muassa elokuvissa Ganes, Kielletty hedelmä ja Härmä.

Parhaillaan hän on mukana Pirkko Saision Homo-näytelmässä, maaliskuussa ilmestyi hänen viides albuminsa Elvis istuu oikealla. Tämä kaikki, 28-vuotiaana.

Vuonna 2010 Uusivirta tilitti ajankäyttöään Rumba-lehdessä näin: ”On ollut kuukausia, että pitää suihkussa ja paskallakin katsoa kelloa, että kauanko mulla on aikaa tähän.”

Musiikin ja näyttelemisen ohella Uusivirta kirjoittaa. Viime vuoden maaliskuussa häneltä julkaistiin essee Juri Nummelinin toimittamassa teoksessa Piraatti vai kirjailija – tekijän oikeuksia mittaamassa.

Kirjoituksessaan Uusivirta vertaa tiedostojen vapaata jakelua vertaisverkoissa ydinaseeseen.

“Atomin halkaisuun johtanut innovaatio mahdollisti aikoinaan myös atomipommin rakentamisen. Se, käytetäänkö atomipommia, on poliittinen kysymys.

Tätä ei ole tarkoitettu analogiaksi, vaikka sitä se tietysti on. Pommilla on puhdistava vaikutus.”

Uusivirta uskoo, että kaikki informaatio, musiikki, elokuvat ja kirjat mukaan luettuina, tullaan tulevaisuudessa muuttaamaan sähköiseen muotoon.

“Nykyään meillä on jo Spotify, jossa kaikki musiikki on käytännössä saatavilla ilmaiseksi.”

Spotifysta Uusivirralla ei juuri ole hyvää sanottavaa, vaikka hänen levyjään voi sieltä vapaasti kuunnella. Hänen mielestään tapa, jolla Spotifyn toimintaa ja tulonjakoa peitellään on hyvin kummallinen. Levy-yhtiöt ovat mukana omistamassa Spotifya, mutta kun artisti kyselee levy-yhtiöltään Spotifyn toiminnasta tai omien levyjen kuuntelun tuotosta, vastauksia ei tipu.

“Heidät varmaan lahdattaisiin, jos he vastaisivat kysymyksiini.”

Uusivirta toivoo, että Spotifyn toiminnasta käynnistettäisiin riippumaton tutkimus. Hänen mukaansa Spotifyn osakkeen arvo kasvaa joka sekunti ja kun yritys jonain päivänä myydään, sen arvo voi olla satoja miljoonia euroja.

“Se raha on revitty meidän muusikoiden selkänahasta, emmekä tule saamaan pennin latia.”

Uusivirta toivoo popmusiikille kattavampaa apurahajärjestelmää. Hänen mukaansa ei ole riittäviä perusteluita sille, että populaarimusiikki saa apurahasiivusta huomattavasti vähemmän kuin jazz ja klassinen musiikki.

”Joku Maki Kolehmainen kirjoittaa ihan kamalaa paskaa, mutta ei hän varmasti edes halua apurahoja. On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka tekevät musiikkia täysin tinkimättömästi ja riippumattomista lähtökohdista. Heillä pitää olla mahdollisuus toimeentuloon.”

Artistien oman Spotifyn perustamisesta on Uusivirran mukaan keskusteltu. Sen perustaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä Spotify on tällä hetkellä maailman suurin laillinen musiikkipalvelu verkossa. Harva uskaltaa vetää levyjään pois sen huomasta.

“Että jos jollakulla on ideoita, tervetuloa suunnittelemaan. Tällaista on nyt viritteillä”, Uusivirta sanoo.

Seuraava kansanliike lienee siis jo syntynyt.

Tweet