Ihmemies

10.9.2010 14.22

Anu-Elina Lehti

Mediatalo Basson toimitusjohtaja Jan Zapasnik on niitä, jotka jokainen puolue haluaa omakseen – vaikka hän ei ole lainkaan poliittisesti korrekti.

Maanantaina 16. elokuuta mediatalo Basson krapulainen toimitusjohtaja Jan Zapasnik painaa enteriä. Uusi postaus ilmestyy Basso-sivuston Nopeat-blogiin ja alkaa välittömästi levitä Facebookissa kuin virus.

”Olin perse ja välinpitämätön mun tyttöystävää kohtaan. Haistatin paskaa, ja uhosin erolla ja niin edelleen, vaikka en edes tajunnut, mistä tappelimme. Painostin Hangupin päätoimittajan Valtterin ostamaan mulle kaljaa, koska ”se oli salee velkaa mulle yhen”. Keuhkosin Robotin Mikolle baaritiskillä, ja oon nyt jälkikäteen vähän kusessa, mitä oikein oon laukonut. Yritin varastaa pyörää aitauksen ulkopuolella siinä onnistumatta, vaikka olin oppinut aikoinaan Mellunmäessä yhdeltä mannelta, miten käännetään tsygä ja mitkä lukkotyypit oli helppo murtaa.”

Zapasnikin raadollinen tilitys Flow-festivaalien ördäyksestä ja siitä seuranneesta katumuksesta kerää muutamassa päivässä huikeat 50 000 lukijaa.

Jan Zapasnik on mies, jonka jokainen puolue haluaisi omakseen, vaikka hän puhuu ja kirjoittaa tavalla, johon ei ole poliittisesti korrektissa maassa totuttu.

Tämä 31-vuotias toimitusjohtaja tietää, mitä edelläkävijänuoriso haluaa, sillä hän pyörittää Suomen suurinta urbaaniin musiikkiin ja kulttuuriin keskittynyttä mediataloa. Bassolla on oma radio, yhteisö, verkkopalvelu, aikakauslehti ja netti-tv.

Basso puhuu avoimesti mainostajistaan ja yhteistyökumppaneistaan, ja niitä saatetaan puffata postauksessa, joka käsittelee masturbaatiota.

”Mä olin äsken suihkussa. Mietin siellä, että mitä mä kirjoitan Keliksestä, joka tulee Suomeen keikalle. Basso on kato messissä tässä keikassa mediakumppanina. Tää kirjoitus on siis osa tätä yhteistyödiiliä, tehään se heti alkuun selväks, ettei kellään tuu mitään rekutusoloo.

No eniveis Kelisiä suihkussa kelatessani mä höyläsin samalla mun häpykarvoja eli suomeks sanottuna pallikarvoja ikivanhalla triplebleid-gilletellä, josta se sininen mikälie turvaviiva oli jo kulunut valkoiseksi.”

Basson toimitilat sijaitsevat Kalliossa, suositun Kuudes linja -klubin takana. Valkoiseksi maalattujen huoneiden kalusteet ovat sekalaista puoliantiikkia, ja ne on hankittu kirpputoreilta ja huutokaupasta.

Kokoushuoneiden väliin jäävässä tilassa on itämainen plyysimatto ja ällistyttävä pahkasohvaryhmä, joka on hankittu edesmenneen Urpo Leppäsen jäämistöstä.

Yhdessä kokoushuoneista Jan Zapasnik räplää iPhone nelostaan. Hän näyttää asialliselta tummansinisessä neuleessa, kauluspaidassa ja kalvosinnapeissa. Jututkaan eivät ole niin raflaavia kuin voisi kuvitella. Zapasnik vaikuttaa avoimelta ja ystävälliseltä, jopa vähän ujolta.

Hän haluaisi vieläkin tehdä samaa kuin kaksi vuotta sitten, eli luovaa työtä yhtiön lehden päätoimittajana. Mutta vuonna 2009 kunnianhimoisesti järjestetyt Basso-festarit menivät ”päin helvettiä” ja Basso-konserni keikkui konkurssin partaalla. Jonkun oli uhrauduttava ja ryhdyttävä rahamieheksi.

“Teimme tappiota lähes 200 000 euroa yhtenä viikonloppuna. Muutenkin puuhasimme mitä sattuu, myynti oli ihan levällään.”

Zapasnik palkkasi Basso-lehden päätoimittajaksi Miika Särmäkarin, joka puhui työhaastattelussa shakroista ja avaruusromusta.

”Olin heti, että tää jätkä on aivan täydellinen.”

Jan Zapasnik syntyi Ranskan Strasbourgissa vuonna 1979 ja muutti neljävuotiaana Hollantiin. Suomalaisäidin ja Briteissä syntyneen puolalaisen isän poika eli lapsuutensa kielten sekamelskassa.

Vanhempiensa erottua Zapasnik muutti äitinsä kanssa Suomeen, Itä-Helsinkiin. Hän päätyi Kontulan ja Mellunmäen kautta Itäkeskuksen kansainväliseen kouluun ja etabloitui sen räppipiireihin.

Zapasnik tajusi pitävänsä vääränlaisesta musiikista. Kun muut pojat kuuntelivat heviä tai rappia, Zapasnik nauhoitti kaikessa hiljaisuudessa C-kasetin täyteen Dr. Albanin kappaletta It´s my life.

”Ei olisi vähempää voinut kiinnostaa afroamerikkalainen rytmimusiikki. Tykkäsin tosi paljon teknosta, mutta se oli ystäväpiirissäni kiellettyä. Sosiaalisen paineen alla jouduin valitsemaan kahdesta pahasta rapin.”

Kun rap-muusikko Zabaz oli syntynyt, tarvittiin studio. Zapasnik ei luottanut levy-yhtiöihin, vaan syntyi omakustannelevy yhdessä miksaaja–äänittäjä Jukka Immosen kanssa. Kaksikko päätti hybriksessään perustaa levy-yhtiön.

Vartiokylässä autotallissa toimiva The Fried Music tuotti kavereiden levyjä, mutta pian tallista löytyivät suomiräpin menestystarinat Fintelligents ja Asa, joiden levy-yhtiöt käyttivät Fried Musicin palveluksia. Eräänä päivänä Immonen toi studiolle rockmuusikon Nummelasta. Zapasnik vastusteli.

”Olin ihan, että tosi ankee meno, ei todellakaan. Immonen piti päänsä ja valmisti Anssi Kelan kanssa albumin Nummela. Se myi sitten jotain miljardin.”

Anssi Kelan myötä nyrkkipajan toiminta muuttui ammattimaiseksi. Uusi studio rakennettiin vuonna 2003 Helsingin Punavuoreen.

Kirjanpitoon ja juoksevien asioiden hoitamiseen kyllästynyt Zapasnik halusi laajentaa toimenkuvaansa ja avusti rap-musiikkiin keskittyvää Posse-lehteä. Lehden tekeminen oli niin innostavaa, että hän lähti mukaan julkaisemaan sitä.

Vuonna 2005 Zapasnik luopui levy-yhtiöstä, mutta laajensi lehtiyritystä maanisesti. Hän lähti mukaan suositun suomihiphop-nettisivuston pyörittämiseen, ja kun suomirapin kulta-aika hiipui, hän yhdisti voimansa nettiradio Basson kanssa.

Vuonna 2006 Basso-konsernin rahat olivat loppu, eikä yhtiö pystynyt maksamaan palkkoja tai antennimaksuja. Zapasnik löysi rahoittajan läheltä, eli musiikkipiireistä. Hän oli Jacob Ehrnrooth, joka ei ollut ”sellainen kuumottava pukujätkä”.

Rahavaikeuksien lisäksi oli muitakin vaikeuksia. Basson kaveriporukan demokraattinen työkulttuuri ei toiminut.

”Ei ole ideaaleinta, että kaikkien valitukset ja toivomukset otetaan huomioon. Mikään asia ei edennyt”, sanoo Zapasnik nyt.

Hän myöntää, että johtajuudessa on vaikeinta sosiaalisten konfliktien kohtaaminen.

Vaikka työyhteisö köhi, Basso puski eteenpäin. Se perusti nettitelevision ja järjesti Basso-festivaaleja. Ensimmäinen festari sujui hyvin, toisesta tuli katastrofi, joka vei yhtiön yt-neuvotteluihin.

Zapasnik tekee omintakeisella vimmallaan myös journalismia. Hänen päätoimittajakaudellaan Bassossa kirjoitettiin rapista ja Mannerheimista sekä haastateltiin Jeesusta ja meedioita.

”Meillä oli lehden suunnittelupalavereissa sellainen metodi, että oksennettiin sielujen syövereistä idiksiä, eli täysin sekoboltsia kamaa. Emme me yhtään miettineet, mitä kuluttajat haluavat.”

Seuraavan päätoimittajan Risto Nevanlinnan kaudella Basso sai Kultin ja Akateemisen kirjakaupan laatulehtipalkinnon.

Zapasnikin kirjoitustyyliin kuuluu avautuminen. Lähipiirillä on ollut nielemistä Zapasnikin tavassa paljastaa kaikki. Hän voi kirjoittaa isoäitinsä kohtalosta venäläisellä keskitysleirillä ja postata blogiin tekstiviestikeskustelunsa tyttöystävän kanssa.

Tyttöystävä oli hämmentynyt, mutta suostui lopulta viestien julkistamiseen. Äiti oli vaikea pala.

”Hän oli hyvin vaivaantunut, koska ei tiennyt, että juon niin paljon alkoholia ja makaan oksennuksessani. Tosin siitäkin tuli hyvä äiti–poika-keskustelu.”

Zapasnikin tyyli on tehnyt vaikutuksen, sillä hänet kutsuttiin Helsingin Sanomien kulttuurisivujen intellektuelliraatiin. Puolentoista vuoden kuluttua Zapasnik jäi pois raadista, koska tunsi itsensä tekopyhäksi.

”Tuli olo, että yritän vaan keksiä jotain nokkelaa ja väistää sen tosiasian, ettei minulla ole hajuakaan, mistä tässä oikein puhutaan.”

Zapasnikin filosofiaan kuuluu oman tien etsiminen. Hän ei seuraa neuroottisesti muiden medioiden aiheita, jotta oma tekeminen ei hämärtyisi.

”Hesarin ja Kauppalehden luen päivittäin, mutta yhtä lailla seuraan paranormaaliblogia. Ne ovat minulle tasa-arvoisia tiedonlähteitä.”

Palataan politiikkaan. Zapasnikin äiti, Tuija Zapasnik, on demariaktiivi. Hän on työskennellyt muun muassa ministerien avustajana. Jan Zapasnik on koko elämänsä kuullut tarinoita siitä, mitä tapahtuu politiikan taustalla.

”Vaikuttaminen olisi hienoa, mutta politiikka tuntuu vanhanaikaiselta ja byrokraattiselta. Olen siihen aivan liian kärsimätön.”

Häntä häiritsee myös poliitikkojen jäyhä jargon. Anni Sinnemäen veli oli Zapasnikin luokalla koulussa, ja tuon ajan Anni oli rennompi kuin poliitikko-Anni.

”Kun televisiossa näytetään pönötys-Annia, en oikein edes tunnista häntä samaksi ihmiseksi.”

Zapasnik on ajatellut perustaa Basso-sivustolle Bassokratian, jossa lukijat saavat äänestää eduskunnan käsittelemistä lakiehdotuksista. Sivustolla julkaistaisiin vierekkäin poliitikkojen ja bassolaisten päätökset.

Suuruudenhulluina alkuaikoina Bassossa suunniteltiin omaa puoluetta.

”Haaveemme oli tehdä Basso-lehden tilaajista puolueen jäseniä. Sen toteuttaminen oli yllättävän hankalaa, ja asia jätettiin hautumaan. Mutta ehkä perustamme Basso-puolueen myöhemmin.”

 

Jan Zapasnik, 31 v.

• Basso-median toimitusjohtaja.
• Tradenomi.
• Syntynyt Ranskan Strasbourgissa. Nyt asuu koiransa kanssa Helsingin Ruskeasuolla, ja on parisuhteessa.
• Harrastaa työntekoa ja pyöräilyä.
• Ei jaksa lukea kirjoja, mutta ihailee suuresti taitavia freestyler-räppäreitä, jotka reaaliajassa keksityillä riimeillä räppäävät kilpakumppaneitaan kumoon.
• Basson filosofia: Emme vastusta mitään.

Tweet