Ei kotitarveuraanille

Juha Peurala

Suomi 2020. Kaivoveden uraanilla toimivat kotiydinvoimalat ovat poistaneet atomimiilujen rakentamista kiusallisesti hidastaneen nimby-ongelman kokonaan.

8.8.2008 9.43

Eno

Suomen säteilevä kaivovesi ei riitä atomimiilun pyöritykseen.

Nimimerkki ”Epätietoinen Pöljältä” kysyy: Suomessa näyttää vastustuksestani huolimatta olevan ydinreaktoreja ainakin elinaikani. Uusia kaivoksia ei Suomeen toivottavasti voida perustaa, joten ne perustetaan kehitysmaihin, koska ne eivät ole siellä yhtä suuri ympäristöongelma.

Mutta voitaisiinkos maamme radioaktiivisiin porakaivoihin rakentaa uraanisuodattimet, jotka erottaisivat talousveden uraanista, joka sitten toimitettaisiin atomimiiluihin palvelemaan kansantalouden tarpeita?

Eno vastaa: Juu, sehän on niin, että kehitysmaiden ihmiset ovat vain iloisia uraanikaivosten tuomasta vauraudesta, ja on piristävää vaihtelua kuolla syöpään ja säteilysairauteen tavanomaisten nälän ja koleran sijasta.

Sillä tavalla. Ideasi uraanin erottamisesta kaivovedestä on luonnollisesti, no, pöljä. Ei niin voi tehdä. Puuttumatta hajautetun erottelun teknisiin hankaluuksiin esitän pienen laskelman siitä, paljonko tarvitsisit kaivovettä saadaksesi Suomen ydinvoimalat pyörimään vuoden.

Suomalaisessa kaivovedessä on tavallisesti uraania noin yksi mikrogramma, siis gramman miljoonasosa per litra. Paikoin määrä voi tosin olla erittäin paljon suurempikin, mutta lähdetään liikkeelle tuosta luvusta.

Jotta saisit kasaan tonnin luonnonuraania, sinun pitäisi suodattaa se miljardista litrasta kaivovettä, eli kuutiokilometristä. Se on vähän enemmän kuin suomalaiset käyttävät vettä vuorokaudessa. Ei kuulosta pahalta, vai?

Ongelmana on se, että tarvitset noin 500 000 tonnia luonnonuraania tehdäksesi 70 tonnia rikastettua uraania, minkä määrän Suomen ydinvoimalat kuluttavat vuodessa. Suomen järvissä on tarpeisiisi vettä alle 300 kuutiokilometriä, joten eipä taida suunnitelmastasi tulla mitään. Takaisin piirustuspöydän ääreen siitä!