Yksinvaltiasta odotellessa

30.11.2009

Timo Riitamaa

Emme pärjää ilman hyvin istuvaan univormuun puettua diktaattoria. Siinä vaiheessa kun ongelmat ovat jo maalisuoralla, demokratia vasta kiihdyttää lähtösuoralla. Ja kun se viimein pääsee maaliin, alkuperäisestä uljaasta Usain Boltista on jäljellä yhdellä jalalla, kolmella lonkerolla ja telaketjulla varustettu leipäkone, jolla on keliakia.

Demokratian ansiosta maan asioista päättää jo kolmatta vaalikautta sekin vanhempi mieskansanedustaja, joka puhelee itsekseen eduskunnan käytävillä. Ei ainoastaan eksyneen näköisenä, vaan ilmeisen aidosti eksyneenä.

Ongelmissa olevia firmoja, lehtiä ja urheilujoukkueita laitetaan uuteen uskoon vaihtamalla pomoa. Silti hieman keskimääräisen pörssiyhtiön tuloskuntoa vakavampana ongelmana pidettyä ilmastokatastrofia ratkotaan edelleen vanhalla konsensusmössöllä.

Demokratian luonteeseen kuuluu kaikkinainen hitaus. Jos meillä olisi vihreä diktaattori, hiilivoimalat olisi jo korvattu uusiutuvilla, tai jos meillä olisi kokoomuslainen diktaattori, ne olisi korvattu ydinvoimalla.

Sen sijaan demokratian seurauksena, äänestäjien suuntaan tasapainoillessa, on tehty kaikkein pahin ja jätetty korvaamatta ne millään. Ydinvoimala sentään vain saattaa räjähtää, mutta hiilivoima tuhoaa planeetan täydellä varmuudella.

Ainakin jos ei kuunnella horoskooppeihin, Bermudan kolmioon, kivillä parantamiseen, 9/11-salaliittoteorioihin, ufo-abduktioihin, MOT:n toimitukseen ja Eija-Riitta Korholaan uskovaa hörhöjengiä.

Diktatuurissa ei tarvitsisi enää kuunnella sellaisia kokoomuslaisia viisauksia kuin ”Kakun jakaminen kun ei onnistu, ellei joku sitä ensin leivo", vaan kokoomusdiktaattori voisi aivan avoimesti hakea Elinkeinoelämän keskusliitolta pysyväismääräykset maan hallitsemiseksi.

Ei tarvitsisi puhua veroelvytystä, kun tarkoitetaan aatteen mukaista valtion pienentämistä valtion tulopohjaa ja tehtäviä pienentämällä. Sumutus vähenisi.

Parhaat päätökset ovat tunnetusti niitä, joista syntyy suurin älämölö. Vai onko jollakin vielä ikävä ravintolatupakointia?

Hirmuinen diktaattori toisi eloa nuupahtaneeseen poliittiseen kulttuuriin. Sitten kun diktaattoriin kypsyttäisiin, tämä voitaisiin syrjäyttää ja maahan voitaisiin taas perustaa sellainen kansanvalta, jossa ihmiset tuntevat itsensä osallisiksi.

Kirjoittaja on kansanedustajan avustaja, jota ei pidä aina uskoa. Lisää rokkia, seksiä ja politiikkaa löydät täältä.

Tweet