Veemäistä raideliikennettä

29.1.2010

Taina Ahtela

VR:ää on lyöty viime aikoina kovalla kouralla, välillä ehkä vähän kohtuuttomastikin. Junaliikenne on talven aikana takkuillut ja tiedotus tökkinyt.

Suomen liikenneliiton varapuheenjohtaja Kirsikka Siik (vihr) vaati tammikuussa, että VR:n yksinoikeus henkilöliikenteeseen harkitaan uudelleen. Liikenneministeri Anu Vehviläisen (kesk) mielestä nyt ei ole sen aika.

Kilpailun avaaminen ei välttämättä ratkaise ongelmia. Ainakin omat kokemukseni Isosta-Britanniasta puhuvat päinvastaista: kaukojunat olivat poikkeuksetta myöhässä, täpötäysiä ja siivottomia. Tähän nähden VR toimii kuin junan vessa.

Vuodenvaihteen lomia suunnitellessa moni oli kuitenkin myös toisenlaisen ongelman edessä: valitako ympäristöystävällinen junaloma, samanhintainen lento – vai kenties huomattavasti halvempi autokyyti?

Esimerkiksi Helsingistä pääsi välipäivinä Rovaniemelle ja takaisin tismalleen samaan hintaan lentäen ja junalla. Samalla summalla pääsi myös viikoksi Kanarian-saarille.

Tilanne on hullunkurinen ottaen huomioon, että kyseessä on monopoliasemassa oleva valtionyhtiö, jolla pitäisi olla muitakin tehtäviä kuin liikevoitto.

Ja VR haluaa kilpailla muun kaukoliikenteen kanssa. Sen valteiksi on listattu nopeus, ympäristöystävällisyys ja mahdollisuus työntekoon matkan aikana.

Nopeudessa juna ei voi kilpailla esimerkiksi lentojen kanssa, ja työnteonkin kanssa on niin ja näin. VR toi langattoman nettiyhteyden juniinsa vuosien odotuksen jälkeen tammikuussa, mutta nytkin vain Pendolinojen ykkösluokkaan.

Ympäristöystävällisyydessä juna hakkaa muut vaihtoehdot mennen tullen, mutta se ei riitä. Ympäristöystävällisyyden pitää olla houkuttelevaa, myös taloudellisesti.

Tweet