Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Natalia Baer
Terveisiä takahuoneesta! Kansanedustajan avustaja Timo Riitamaa tarkkailee maailmaa eduskunnasta.
18.6.2009
Iranissa tehdään vallankumousta Twitterin ja Youtuben avulla, mutta vasemmistoliiton puoluehallituksella tai -valtuuskunnalla ei puolueen aviisista Kansan Uutisista tällä viikolla lukemani perusteella ole vielä vuonna 2009 käytössään sähköpostilistoja.
Ehkä vielä 1999 puolue olisi selvinnyt moisesta koko puoluetoimiston joukkoharakirillä, mutta 2009 koko juttu kuulostaa lähinnä uskomattomalta ufoteorialta.
Vihreillä on käytössä kymmeniä sähköpostilistoja, ja homman kasassa pitämiseksi osaa keskustelusta ollaan siirtämässä verkkofoorumeille. Puoluehallitus ja valtuuskunta sekä puolueen jäsenet käyvät jatkuvaa keskustelua, joka ohjaa harjoitettua politiikkaa.
Eikä tässä vielä kaikki.
Saman perinnejärjestön hardcore-aktiivit puhuvat samassa lehdessä muun muassa työläisäideistä, mikä olisi maailman muuttumisen suhteen vähän sama kuin yrittäisi kutsua 1900-luvun alun teollistuneen Tampereen työläisiä mäkitupalaisiksi.
Maailma muuttuu, mutta puolueen ydin on niin kuristautunut perinteisiinsä, että äänestäjät eivät jaksa hidastella perässä. Vaalitulokset antavat karun kuvan linjan toimivuudesta.
Duunarit ovat siirtyneet unten maille tai perussuomalaisten äänestäjiksi: Täysimääräisesti ay-liikkeen rahoittamalla, yli 110 000 euron budjetilla kampanjoinut Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas sai alle 10 000 ääntä, mikä on puolueen menneisyyttä ajatellen uskomaton suoritus. Puolue jäi ilman euroedustajaa, samaan aikaan kun rkp sai oman edustajan, vaikka ruotsinkielisten osuus suomalaisista on alle 5,5 prosenttia.
Tilausta vasemmistoliitolle kuitenkin on. Se, että pukusedät ja -tädit rikastuvat duunarin työllä, ei ole muuttunut mihinkään.
Siinä missä vihreiden puolueaktiivit ovat suurelta osin korkeasti koulutettuja, vasemmistoliitossa on mukana oikeita duunareita muutenkin kuin mausteeksi. Sitä paitsi joistakin vihreistä tulee isona pukusetiä ja -tätejä. Demareissa taas vähäosaisista on välitetty puheiden lisäksi teoissa viimeksi joskus 1980-luvulla.
Vasemmistoliiton johtoon on nousemassa Paavo Arhinmäki, jolla on karisman lisäksi puoluettaan parempi kyky hahmottaa maailmaa työelämän muutoksen kautta, eikä sen mukaan miltä maailma menneiden aikojen analyysien perusteella paperilla näyttää.
Helppo Arhinmäen uudistustyö ei tule olemaan: Taloustutkimuksen keväisen tutkimuksen mukaan vassareiden kannattajista 30 prosenttia on eläkeläisiä (vihreiden vastaava luku on 6 prosenttia) ja puolueen eduskuntaryhmä on pullollaan savupiipputeollisuutta halaavia muinaisänkyröitä.
Kysymys on pohjimmiltaan siitä, mihin saakka puolueen punavihreän nuorisosiiven lihakset riittävät ja miten tämä porukka pystyy puhuttelemaan nukahtaneita tai persujen kannattajiksi vaihtaneita duunareita ja eläkeläisiä.
Vasemmiston kieltä käyttääkseni: Pääoman ja työn ristiriita ei ole kadonnut minnekään. Nykymenolla saattaa sen sijaan kadota puolue.
Kirjoittaja on kansanedustajan avustaja. Lisää rokkia, seksiä ja politiikkaa löydät täältä.
Tweet