Vapise, pakkoruotsi?

11.2.2010

Jukka Vahti

Perustuslain uudistamista pohtinut komitea luovutti arvionsa oikeusministeri Tuija Braxille (vihr) keskiviikkona. Tuoreeltaan päähuomio kiinnittyi pääministerin ja presidentin väliseen vallanjakoon ja demareiden koplailuvihjailuihin.

Vähän vähemmälle huomiolle jäi komitean esitys valtakunnallisen kansalaisaloitteen kirjaamisesta perustuslakiin. Kansalaisaloitteella
50 000 äänioikeutettua suomalaista voisi saada toivomansa lainmuutoksen eduskunnan käsiteltäväksi.

Kun vihreiden ajama presidentin vallan karsiminen ei onnistunut, kansalaisaloitetta voitaneen pitää kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien puolesta puhuneelle puolueelle jonkinlaisena lohdutuspalkintona.

Mutta mitä kansalaisaloite käytännössä tarkoittaa?

50 000 ihmistä ei ole mahdottoman suuri porukka, varsinkin jos laki vastedes mahdollistaa aloitteeseen vaaditun nimimäärän kokoamisen tavalla tai toisella sähköisillä allekirjoituksilla.

On helppo keksiä suuria tunteita herättäviä asioita, joiden taakse voi hyvinkin löytyä muutamia kymmeniätuhansia suomalaisia netin välityksellä.

Tällaisia voisivat olla vaikka pakkoruotsin poistaminen, Nato-jäsenyys tai piraattipuolueen esillä pitämät tekijänoikeuskysymykset. Tai minareettikielto. Kukaties joku ympäristönsuojeluunkin liittyvä kysymys.

Komitean mietinnön luovutustilaisuudessa kansalaisaloitteesta olikin eniten huolissaan rkp:tä komiteassa edustanut kansanedustaja Mikaela Nylander, joka sanoi pelkäävänsä "valedemokratiaa", eli että kansalaisaloite antaisi kansalle vain näennäistä valtaa, joka ei todellisuudessa johtaisi mihinkään.

Ja tottahan se onkin: kansalaisaloite ei välttämättä tarkoita, että eduskunta veisi asiaa millään tavalla eteenpäin.
Kansalaisaloite tai sellaista puuhaava kansanliike laittaisi kuitenkin tehokkaasti vipinää julkiseen keskusteluun. Samalla se pakottaisi poliitikot ottamaan kantaa ihmisiä aidosti askarruttaviin asioihin.

Tweet