Vaihda puoluetta, jos ei kelpaa

23.3.2009

Timo Riitamaa

Joidenkin järkytykseksi 14 kansanedustajan vihreät on äänestänyt neljän puolueen ja 126 kansanedustajan hallituksessa vihreille ikävien päätösten puolesta.

Politiikkaa tehdään koska halutaan muuttaa maailmaa. Jos haluaa muuttaa maailmaa, tarvitaan valtaa. Valta on hallituksessa.

Jos vihreät olisivat yhtenäisenä rintamana äänestäneet esimerkiksi Lex Nokiaa vastaan, olisi ollut jokseenkin lähellä että vihreät olisivat saaneet piakkoin harjoittaa tointaan oppositiosta käsin. Tämä on homman ydin.

Halitusta muodostettaessa käydään hallitusneuvottelut. Näissä neuvotteluissa tulevat hallituspuolueet vääntävät siitä, mitä kukin hallitusohjelmaan saa. Tässä vaiheessa jokainen puolue – ja pienemmät puolueet suuremmassa määrin – saa syödä aika monta lapiollista muiden hallituspuolueiden ällöttäviä herkkuja, saadakseen vastavuoroisesti ruokalistalle omia suosikkejaan.

Hallitusohjelman lisäksi hallitus tekee päätöksiä, joista ei hallitusohjelmassa ole erikseen sovittu. Tässäkin vaiheessa käydään taas väännöt, mutta niistä ei voi tietää etukäteen hallitusta muodostettaessa.

Eduskunnassa lait ja talousarviot etenevät, kun niiden taakse saadaan kansanedustajien enemmistö. Tämä enemmistö muodostetaan useimmiten hallituksen sisäisten neuvottelujen jälkeen syntyvällä kompromissilla. Näissä sovuissa sitten pysytään, vaikka ne hankalalta tuntuisivat.

Jotkut valittavat, että politiikka on pelkkiä kompromisseja. Totta: ainoa poliittinen järjestelmä joka ei kompromisseja tunne, on diktatuuri. Ja edelleen, oikein: hallitus on paikka, jossa periaatteita myydään, ostetaan ja vaihdetaan.

Vihreiden eduksi nämä hallituksen sisäiset myynti-, osto- ja vaihtotoimet ovat kääntyneet esimerkiksi silloin, kun on puhuttu Vuotoksen altaasta, apurahansaajien sosiaaliturvasta ja tuulivoiman syöttötariffeista.

Lex Nokia oli yksi niistä monista lakiesityksistä, joissa vihreät olivat kärsivänä osapuolena. Vastaavasti on muissakin puolueissa huudettu, temmottu ja itketty. Eduskunta äänestää vielä tämän kevään aikana perheen sisäisestä adoptiosta. Veikkaan, että vihreiden kannattajat ovat siinä vaiheessa tyytyväisiä hallituksen yhtenäisyyttä koskevista pelisäännöistä.

Vihreiden kansanedustajien enemmistö äänesti Lex Nokian puolesta. Osa vihreistä oli äänestyksestä poissa, ja heitä on syytetty rintamakarkuruudesta.

En sitten tiedä minkä sortin rintamakarkuruutta on huristella konekiväärillä somistetulla 20 vuotta vanhalla avolava-autolla aavikolla ratkomassa kansanmurhaa, kuten Pekka Haavisto teki Sudanissa Lex Nokian käsittelyn aikana.

Hallituksessa ollaan niin pitkään, kuin inhottavia päätöksiä vallan hintana kestää. Niin pitkään, kuin hallituksessa olemisen edut voittavat puolueen kansanedustajien ja puolueen valtuuskunnan mielestä sen haitat.

Siksi vihreiden kansanedustajien enemmistö äänesti Lex Nokian puolesta, ja siksi vihreät tulevat mikrokuituliinalla juuri kiillottamani kristallipallon kuvan perusteella äänestämään vielä muutamankin kerran huonojen lakiesitysten puolesta.

Jos tilanne tuntuu kestämättömältä, aina voi muuttaa puoluetta. Tai vaihtaa sitä.

Kirjoittaja on kansanedustajan avustaja, jonka pomo äänesti Lex Nokiaa vastaan. Lisää rokkia, seksiä ja politiikkaa löydät täältä.

Tweet