Tunnustus huumeista

9.11.2009

Jarkko Tontti

Olen käyttänyt huumeita vuosikausia. Tärkeimmän niistä nimeä en tiedä. Tutkijat kiistelevät, mistä kemikaalista urheilun tuoma mielihyvä johtuu, endorfiinista, serotoniinista vaiko dopamiinista.

Joka tapauksessa kyseessä on huumeenkasvatus omassa kehossa. Suoritan tätä konnuutta kuntosalilla, uimahallissa ja bodypumpissa, jossa ohjaaja kannustaa minua kohti euforiaa.

Kofeiinista olen myös riippuvainen.

Muuan runoilijatarystäväni on sitä mieltä, että kuohuviini sopii joka tilanteeseen, ja aika moneen ihan oikea samppanja. Mikä minä sitä olen kieltämään, vaikka toivonkin alkoholin kulutuksen vähenevän ja kovempaa veroa tälle huumeelle.

Jos alkoholi tosin keksittäisiin nyt, se kiellettäisiin heti. Viina aiheuttaa vakavampia terveyshaittoja kuin monet laittomat huumeet.
 
Ne, jotka ovat tykästyneet muihin huumeisiin kuin minä, joutuvat ongelmiin.

Heini Kainulainen tuo tuoreessa väitöskirjassaan Huumeiden käyttäjien rikosoikeudellinen kontrolli esille huumepolitiikkaa halkovan perusristiriidan. Yritetään kahta asiaa yhtä aikaa. Toisaalla on rationaalinen huumepolitiikka, joka perustuu tosiasioiden tunnustamiseen.

Huumevapaa maailma on mahdoton utopia. Se ei tule koskaan toteutumaan. Piste. Tolkun väki myöntää tosiasiat ja ottaa fantisoinnin sijaan tavoitteeksi haittojen minimoimisen. Ongelmakäyttäjille tarjotaan korvaushoitoja, puhtaita neuloja ja niin edelleen. Poliisin voimavarat suunnataan järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan.

Rationaalisen huumepolitiikan rinnalla emotionaalinen huumepolitiikka voi paksusti. Se vannoo täyskiellon nimeen. Sen perusta on moraalipanikointi, eikä se erottele huumeiden ongelmakäyttäjiä, kokeilijoita ja viihdekäyttäjiä, ei myöskään kovia huumeita miedoista. Huumeet ovat hyvä vihollinen, josta keuhkoamalla kerrot olevasi kunnon ihminen.

Rikoslaki ei ole järkevin mahdollinen keino kannustaa ihmisiä terveellisiin elintapoihin. Rikosoikeudellisen järjestelmän kouriin joutuminen vahingoittaa huumeidenkäyttäjää usein pahemmin kuin huumeet. Ongelmakäyttäjät tarvitsevat sosiaali- ja terveyspalveluita, eivät ammattirikollisia lähiympäristöönsä. Vankila on rikollisuuden yliopisto.

Globaalille huumebisnekselle miedoimpienkin aineiden käytön kriminalisointi takaa markkinat ja miljardit. Kieltolakia on alkoholin suhteen kokeiltu, se ei toiminut. Järjestäytynyt rikollisuus kasvoi ennätysmittoihin kunnes tosiasiat myönnettiin.

Useassa maassa kannabiksen hallussapito omaan käyttöön on jo laillistettu. Mitä jos Pera ja Make eivät perjantaina vetäisikään Suomi-viinapulloa vaan jointin? Jäisikö muutama pahoinpitely tapahtumatta, lähiökuppilassa tai kotona?

Mitä jos apteekista tai Alkosta saisi kannabista? Verorahat ropisivat valtiolle rikollisten sijaan ja samalla valvottaisiin kenelle kannabista myydään.

Tweet