The Nokia Way

26.2.2010

Elina Grundström

Talouden globalisoituminen on iskenyt tuhoisasti Suomeen. Yksi sen lieveilmiöistä on Nokian kansainvälistymisen aiheuttama aivovuoto, jossa Nokian suomalaisia johtajia vapautuu yhteiskunnan muille johtopaikoille.

Nimityksistä uusin on Lauri Kivisen valinta Yleisradion toimitusjohtajaksi. Kivinen on varmasti mukava ja pätevä mies, mutta Nokiaa vähänkin pitempään seuranneen toimittajan näkökulmasta valinta oli yhtä looginen kuin jos vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja olisi valittu piispaksi.

Kivinenhän oli Nokiassa viestintäjohtajana 1990-luvun lopussa, jolloin Nokia toi Suomeen amerikkalaisten pörssiyhtiöiden viestintäkulttuurin. Siinä jokainen yhtiöstä ulospäin lähtevä lauseen puolikaskin on tiedotusosaston tarkastama.

Tällainen viestintäideologia on journalismin vihollinen ja vapaan tiedonvälityksen vastakohta.

Kivisen lisäksi kansakunnan henkistä pääomaa vaalivat entisistä nokialaisista nyt esimerkiksi Jorma Ollila Helsingin yliopiston hallituksessa, Matti Alahuhta Aalto-yliopiston säätiön hallituksen puheenjohtajana sekä Mikko Kosonen Sitran yliasiamiehenä.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että myös Suomen seuraavan hallitusohjelman pohjapapereita on jo kirjoiteltu Nokiasta vapautuneilla aivoilla. Kabineteissa siteerataan ahkerasti esimerkiksi Evan marraskuista tietoyhteiskuntaraporttia, jota olivat kirjoittamassa ex-nokialaiset Sari Baldauf ja Pekka Ala-Pietilä.

Kaikki kiitos ja kunnia entisille nokialaisille, jotka haluavat palvella maataan, mutta vastuu on nyt kuulijoilla.

Poliitikkojen keskuudessa on alkanut yleistyä käsitys, että Suomen talous ja jopa terveydenhuolto saadaan kuntoon, kunhan it-järjestelmiä parannetaan.

Teknologiayhtiön toimintamallit eivät sovi kaikkialle, eikä teknologia ylipäänsä ole mitään muuta kuin väline.

Ei edes nokialaisuus tee keinosta päämäärää.

 

Tweet