Senaatintorin sanoma

25.1.2010

Jarkko Tontti

Kävin äskettäin jäähyväiskahvilla Senaatintorin laidan Café Engelissä. Perinteinen kahvila sulkee ovensa remontin takia.

Senaatintori ympäristöineen kuvaa monessa mielessä Suomea. Rakennuskanta on nuorta ja ulkomaisin voimin suunniteltua, kuten on Suomikin. Torin keskellä jöllöttää venäläinen tsaari. Itsevaltiuden perintö vaikuttaa edelleen keskuudessamme vahvan presidentti-instituution muodossa.

Näkymää hallitsee kirkko. Oikein tämäkin. Nykynäkökulmasta on välillä vaikea ymmärtää, kuinka totaalisesti uskonto läpäisi kaikki elämänalueet vain muutama vuosikymmen sitten. Sekularismi ei ole tänne vieläkään juurtunut.

Senaatintorin toisella laidalla kohoaa yliopiston päärakennus ja sitä vastapäätä valtioneuvoston linna. Pitkään yliopistosta valmistumista seurasi torin ylittäminen töihin hallintoon tai kirkkoon.

Yksi asia Senaatintorilla on sivuosassa, kuten Suomessakin.

Café Engelin vaatimaton rooli torin kokonaisuudessa kuvaa sitä hyvin. Kun modernia kansalaisyhteiskuntaa 1700-luvulla Euroopassa synnytettiin, kahvilat olivat keskeisessä roolissa. Niissä kokoonnuttiin, väiteltiin ja luettiin. Syntyi moderni julkisuus, kansalaiskeskustelun foorumi, kuten filosofi Jürgen Habermas on esittänyt.

Suomessa kansalaisyhteiskunta on aina ollut alikehittynyt. Kansalaisjärjestöjen, kuten Amnestyn tai Greenpeacen jäsenmäärät ovat väkimäärän nähden vähäisiä. Vastaavasti poliisiin ja armeijaan luotetaan vertailumaita enemmän, presidentistä puhumattakaan. Edelleen puhutaan kansasta, ei kansalaisista.

Onko toivoa muutoksesta?

Ehkäpä. Yliopistolaiset pillastuivat jonkin aika sitten kun yliopistojen hallintoa uudistettiin. Pelättiin yliopiston alistamista yritysmaailman lyhytnäköisille intresseille.

Asia ei ole näin yksinkertainen, muutoksessa oli hyvääkin. Autonomia on hyvin puoliensa ohella suojannut akatemiaa ulkopuoliselta kritiikiltä ja jähmettänyt sitä konservatismin linnakkeeksi.

Lupaavin toivon merkki on uskonnon vallan väheneminen. Kirkon jäsenmäärä on vapaassa pudotuksessa. Yhä harvemman maailmankuvaan kuuluu yliluonnollisia elementtejä. Ehkäpä sekularismi, maailmankatsomusten yhdenvertaisuus toteutuu vielä joskus.

Arvaan sen tapahtuvan samaan aikaan kun presidenttikeskeisyydestä siirrytään parlamentaariseen demokratiaan.

Jo nyt valtiovalta on nivelletty osaksi Euroopan unionia. Nationalistiset fantasiat ovat kohdanneet todellisuuden. Ihmiskunnan kohtalonkysymykset ovat globaaleja ja niihin voidaan vastata vain globaalilla politiikalla.

Voisiko Suomi kasvaa suljetusta suuriruhtinaskunnasta avoimeksi kansalaisyhteiskunnaksi? Jään kiinnostuneen odottamaan, mitä Café Engelin rakennuksessa tapahtuu peruskorjauksen valmistuttua.

Tweet