Rusinat pullasta

3.3.2009

Musta baskeri

Kiasma on antanut ylimmäisen kerroksensa kokonaisuudessaan Marita Liulian käyttöön. Liulian suurin ansio ajoittuu 1990-luvun puoliväliin. Teoksellaan Ambitious Bitch Liulia toi tietokoneen suomalaisen nykytaiteen välineeksi. Se oli kiinnostavaa tuolloin, mutta ei oikein sytytä enää. Väline kuin väline.

Uusi Kiasmasta Suomen-kiertueensa aloittava teos on nimeltään Choosing My Religion. Se on visuaalinen sillisalaatti, joka ei ansaitse maan parasta näyttelytilaa käyttöönsä.

Kiasman näyttelypolitiikka (onko sellaista edes?) ei hahmotu kokonaisuudeksi ja hienot näyttelyt saavat aina vastapainokseen mahalaskun. On liikaa vaadittu, että kaikki olisi hyvää, mutta Suomessa on niin monta merkittävää taiteilijaa, että seula voisi kyllä olla tiukempi.

Liulian näyttelyn suosio on ilmeisesti merkki siitä, että taantuma saa ihmiset taas kaipaamaan henkistymistä aivan samoin kuin 90-luvun alun lama-aikana.

Paras vertailukohta Choosing My Religion -teokselle lienee julkkisten kabbala harrastus. Syvällisyys on synonyymi visuaalisille vaikutteille. En olisi hämmentynyt, vaikka olisin näyttelyssä törmännyt seinälle projisoituun Madonnan musiikkivideoon.

Kun uskontoja käsittelee näin, voi jokainen poimia rusinat pullasta. Kaikissa uskonnoissa on jotain kaunista ja jotain kivaa. Henkistyminen on mukavaa, mutta taiteelta on lupa odottaa moniulotteisuutta ja rehellisyyttä.

Musta baskeri on kulttuurivaikuttaja, joka käyttää asemansa takia nimimerkkiä. Lisää baskerin blogitekstejä löydät täältä.

Tweet