Rajatonta kasvua etsimässä

12.1.2009

Eno

Loputon kasvu on rakas myytti.

Nimimerkki ”Lisää haluava” kysyy: Voiko rajaton kasvu kuitenkin olla mahdollista rajallisessa tilassa? Esimerkiksi teknisen kehityksen ansiosta?

Eno vastaa: Vanha vitsi kertoo kemististä, fyysikosta ja taloustieteilijästä, jotka haaksirikkoutuvat autiolle saarelle säilyketölkin kanssa.

Miten avata tölkki ilman työkaluja? Kemisti sijoittaa tölkin meriveteen ja odottaa että suola syövyttää kannen. Fyysikko sinkoaa tölkin tarkasti lasketussa kulmassa päin kiveä, joka avaa tölkin.

Taloustieteilijä taas aloittaa ratkaisun vetämällä henkeä ja lausumalla oletetaan, että meillä on tölkinavaaja.

Rajattoman kasvun oletus on yksi tyrmistyttävimmistä länsimaisen kulttuurin peruskivistä. Ikävä kyllä koko talouselämämme – ja jopa rahajärjestelmämme – perustuu sille, vaikka jo peruskoulupohjalta voi nähdä, ettei se voi pitää paikkaansa.

Ongelmana on, että rajaton kasvu näytti mahdolliselta pitkään, kokonaisten sukupolvien ajan. Rajat ovat alkaneet tulla vastaan vasta viime vuosikymmeninä ja lisää kolareita voi huoletta ennustaa tapahtuvan elinaikanamme.

Rajattoman kasvun oletusta on yritetty tehdä olevaksi erilaisilla ajatusleikeillä. Esimerkiksi kasvun siirtymistä palvelusektorille on pidetty pelastuksena. Valitettavasti se on aivan yhtä itsepetoksinen ajatus. Palvelusektori ei ole mitenkään irti materiaalisesta todellisuudesta, vaan monet sen alat – kuten matkailu – käyttävät huomattavan paljon rajallisia luonnonvaroja.

Tekninen kehitys ei pelasta oletusta, mutta kieltämättä se voisi työntää rajoja kauemmaksi. Hommahan toimisi niin, että kun maapallo on käytetty loppuun, edessä olisi siirtyminen avaruuteen.

Tässäkin mallissa on oletuksia: tekniikan oletetaan kehittyvän tulevaisuudessa niin, että tämä on mahdollista. Esimerkiksi käytännössä rajattoman ja halvan energiamuodon keksiminen voisi olla kiva.

Ja lisäksi oletetaan, että maailmankaikkeudessa ei ole alieneita vastustamassa ihmiskunnan ekspansiota. Jaa-a. Kuten scifikirjailija J. G. Ballard kirjoitti jo 1960-luvulla: jos olisin marsilainen, alkaisin juosta nyt.

Lisää Enon vastaksia löydät täältä.

Tweet