Politiikassa ollaan vastakkain

15.1.2009

Jehki Härkönen

Edellinen kolumnini Vihreässä Langassa joutui myrskyn silmään, kun Vihreiden naisten suututtamat perussuomalaiset päättivät tehdä kolumnistani tutkintapyynnön.

Tutkintapyyntö tehtiin, koska kolumnissa puhuttiin perussuomalaisten ”tuhoamisesta”. Myös monet vihreät ottivat yhteyttä ja pahoittelivat näin jyrkän sanamuodon käyttämistä.

Kaikkihan tietävät, että vastakkainasettelun aika on ohi ja politiikka on vain yhteisten asioiden hoitamista parhaalla mahdollisella tavalla.

Vai onko?

Vaaleissa kannatusta ei voi saada muuten kuin viemällä sitä muilta puolueilta. Jokainen puolue hyökkää siksi muiden poliittisten ryhmien kimppuun vaalikampanjoillaan.

Bob Helsinki ja sen parlamentaarinen siipi kokoomus ovat oppineet käyttämään epäsuoraa hyökkäystä. Ne ovat saavuttaneet nykyisen johtoasemansa suomalaisessa politiikassa vakuuttamalla, että – toisin kuin muut puolueet – ne eivät edusta vanhanaikaista vastakkainasettelua.

Tämä on nerokas taktinen veto, sillä se on muihin puolueisiin kohdistettu kova hyökkäys – johon on mahdotonta vastata suoraan.

Puolueiden asemasodan välttäminen on varmasti myös aidosti hyväksi politiikalle. Uusia vaatimuksia on hankala muotoilla, jos rintamalinjat on vedetty jo 1800-luvulla.

Instituutioiden vastakkainasettelua vastustaessaan porvarit kuitenkin samalla vaivihkaa vakuuttavat, että oikeistolainen politiikka ei ole oikeastaan politiikkaa lainkaan, se on vain järkevää.

Väite on härski puolueelta, jonka valtiopäivätoimet ajavat suorasukaisesti varakkaiden etua ja jonka puoluetoimistolta löytyy edelleen kuningasvallalle omistettu nurkkaus.

Vihreät puolestaan ovat korostaneet aidosti konfliktien vastaista politiikkaa. Vihreiden suosiman Jürgen Habermasin parhaan argumentin periaatteen mukaan paras tulos saadaan keskustelemalla ja tutkimalla mahdollisimman tarkasti käsillä olevia asioita.

Politiikkaa kuitenkin tehdään vajavaisissa olosuhteissa. Päätöksiä täytyy kyetä synnyttämään nopeasti ja ilman täydellisiä tietoja.

Joissain tilanteissa mikään määrä tietoa ei muutenkaan auta, eikä muita poliittisia ryhmiä kiinnosta objektiivisuus. Jonkin ryhmän asemaa vain väistämättä heikennetään ja jonkin toisen asemaa parannetaan.

Puolueiden museosotaa ei kukaan kaipaa takaisin. Samalla on tärkeää ymmärtää, että valtakamppailu ei tule koskaan lakkaamaan, koska valta ei katoa minnekään.

Politiikka on pohjimmiltaan toisilleen vastakkaisia haluja, joita sovitellaan yhteen parhaalla mahdollisella tavalla.

Poliittinen vastakkainasettelu on ja tulee olemaan puoluetoiminnan kova ydin.

Tweet