Pikkujoulut piinaavat teatteria

16.12.2008

Musta baskeri

Kaupunginteatterit eri puolella Suomea suoltavat verovaroin ohjelmistoa, jota ei voi perustella millään taiteellisilla kriteereillä. Niiden kulttuurinenkin arvo on lähinnä se, että voimme laskea musikaaliin työpaikan virkistyspäivänä raahatut ihmiset teatteriyleisöksi – moni suomalainen käy teatterissa vähintään kerran vuodessa…

Onko meidän pakko maksaa tästä huvista? Jokainen meistä teatterin oikeistakin ystävistä joutuu pulittamaan ison pennin siitä, että mikkeliläinen opettaja pääsee työporukan kanssa katsomaan halpaa komiikkaa.

Samaan aikaan vapaat ryhmät, jotka tekevät taiteellisesti kunnianhimoisia tuotantoja ja kotimaisia kantaesityksiä, kituuttavat nälkätuella. Yhteiskunnan tuki ei siis ohjaudu taiteellisin vaan institutionaalisin perustein.

Minusta on hyvä, että on olemassa järjestelmä, jolla rahoitetaan maanlaajuista teatteriverkkoa. On hyvä, että on ihmisiä, jotka saavat palkkaa teatterityöstä.

Mutta miksi se tappaa kunnianhimon, miksi Suomen paras teatteri ei synny näissä kohtuullisen hyvin rahoitetuissa laitoksissa?

Yksi asia tekee tästä vielä vaikeammin ymmärrettävän. Se että Suomesta löytyy kuitenkin laitosteatteri, joka pystyy hyödyntämään hyvän rahoituksensa ansiokkaasti.

Kävin katsomassa Kansallisteatterissa Laura Ruohosen käsikirjoittaman Sotaturistit. Parasta teatteria pitkään aikaan. Jos yksi pystyy tähän, mikseivät muut?

Jos tulosta ei ala tulla on poliitikkojen aika tehdä johtopäätöksiä. Joko teatterien johto vaihtoon tai tuki pois. Rahalle löytyy monta ottajaa heidän joukosta, jotka tekevät oikeaa teatteria.

Musta baskeri on kulttuurivaikuttaja, joka käyttää asemansa takia nimimerkkiä. Lisää baskerin blogitekstejä löydät täältä.

Tweet