Picasso piristää lama-aikana

21.4.2009

Musta baskeri

Onko oikein, että pääsylippu kansalliseen taidemuseoomme maksaa 16 euroa? Onko oikein, että Ateneumiin tuodaan kansainvälinen suurnäyttely, joka maksaa arvioiden mukaan enemmän kuin kaikkien Suomen museoiden yhteen lasketut vuosibudjetit useammalta vuodelta.

Ei, mutta se on trendi, jota vastaan taistelu on kuin tuulimyllyjä piirittäisi. Kaiken pitää olla suurempaa ja mahtavampaa ja saada ympärilleen hypeä. Jopa Valtion taidemuseo on lähtenyt tähän mukaan. Ja mikä hämmentävää, projekti ei ole saanut osakseen kunnollista kritiikkiä taloudellisesta taantumasta huolimatta.

Syyskuussa avattavaa Picasso-näyttelyä voi puolustella vain sillä, että Pablo Picasso on varmasti yksi niistä taiteilijoista, jonka ihmiset osaavat nimetä katugallupissa. Todennäköisesti hän saisi eniten mainintoja, jos kysyttäisiin nimenomaan ulkomaisia taiteilijoita.

Nimi on iskevä, populaarikulttuuri on ottanut neromyytin omakseen ja teoksista maksetaan huikeita hintoja.

Näyttely on siis kädenojennus suurelle yleisölle, suomalaisille, jotka pääsevät näkemään tv:stä tutun taiteilijan teoksia luonnossa.

Jotenkin kuitenkin epäilen, että näyttelyn pääsylippua ei netistä osta ennakkoon työtön kajaanilainen vaan akateemisesti koulutettu keski-ikäinen nainen Espoosta. Hän on nähnyt Guernican Madridissa Reina Sofia –taidemuseossa ja käynyt useammassakin Picasso-museossa maailmalla.

Suomalaisen kulttuurielämän kannalta olisi ollut paljon merkityksellisempää tuoda samalla rahalla lukematon määrä nykykuvataiteen merkittävimpien tekijöiden näyttelyitä eri puolelle Suomea eri museoihin. Tällä olisi ollut suoria vaikutuksia.

Koululaisryhmät olisivat päässeet näkemään hyvää taidetta, jolla on enemmän kosketuskohtia todellisuuteen kuin modernistisella maalaustaiteella. Mutta myös välillisiä, koska tällaisella laajamittaisella invaasiolla pystyttäisiin tuomaan uusia vaikutteita suomalaiseen taiteeseen.

Ei ole mitään syytä kieltää Picasson merkittävyyttä. Hänen varhaiset maalaukset ovat samaan aikaan sekä hyvin herkkiä että virtuoosimaisia. Loppukaudella hän olikin sitten jo tuotteistanut imagonsa niin hyvin, että jäi itsensä vangiksi.

Maailman museot ovat täynnä keskinkertaisia kubistisia potretteja, joista puuttuu kaikki se, mikä teki Picassosta suuren. Niistä puuttuu aistillisuus, niistä puuttuu maalauksellinen syvyys, niistä puuttuu intohimo.

Jos päätän olla boikotoimatta Ateneumin Picasso-näyttelyä, toivon todella, että pelkoni näyttelyn painottuminen myöhäiskauden teoksiin osoittautuu vääräksi.

Voisin olla yksi niitä kulttuurieliitin vinkujia, jotka kiertävät näyttelysaleja valittamassa, miten paljon parempia sinisen kauden teoksia löytyy Atlantin toiselta puolelta.

Musta baskeri on kulttuurivaikuttaja, joka käyttää asemansa takia nimimerkkiä. Lisää baskerin blogitekstejä löydät täältä.

Tweet