Onko nallemurha isänmurha?

7.11.2008

Musta baskeri

Pehmoleluja kauhun materiaalina käyttänyt taidetyöpaja on saanut aikaan käsittämättömän ja aggressiivisen vastareaktion. Kaksi joukkokoulumurhaa vuoden sisään, ja silti menemme paniikkiin nimenomaan pehmolelujen hajottamisesta.

Mikä tätä maata vaivaa?

Kun emme pysty käsittelemään oikeaa kipua ja tuskaa, projisoimme kaikkialla läsnä olevan väkivallan ja pahoinvoinnin pehmoleluja materiaalinaan käyttävään nuorten taidetyöpajaan.

Työpajaan, jossa pedagogin johdolla ja taiteen välityksellä tarjotaan mahdollisuus käsitellä sitä pahaa oloa, jota yhteiskunta ei muuten saa hoidettua.

Väitän, että koulusurmien jälkeen melkein jokainen nuori ja varmasti moni aikuinenkin on miettinyt itsessään piilevää väkivaltaa, turhautumia, epätietoisuutta ja pelkoa. Harvalla nuorella on samoja emotionaalisia välineitä tunnetilojen käsittelyyn kuin meillä aikuisilla.

Kurssin järjestäneen taiteilijan lynkkaukseen on osallistunut pääasiassa lasten kanssa työskenteleviä aikuisia. Se on pelottavaa. Millaisessa maailmassa he elävät?

Mistä saisimme nuorille älykkäämpiä ja arvostelukykyisempiä opettajia, psykologeja, terveydenhoitajia ja muita aikuisia? Nykyiset kun tuntuvat kovin yksinkertaisilta ja tunne-elämältään naiiveilta.

Keskustelussa on viitattu siihen, että pehmolelu on lapselle ja nuorelle se esine, johon kohdennetaan turvallisuustarpeet. En kiellä tätä. Mutta tällöin kyseessä on pääsääntöisesti joku tietty pehmolelu, se erityinen ja oikea, vauvasta asti mukana kulkenut.

Kyllä lapset ja nuoret tajuavat, että pehmolelu, joka ei ole kenellekään erityinen, on kasa elotonta tekstiiliä. Ei pehmolelun hajottaminen ole sen kummempaa kuin vaatteiden repiminen. Miksi se joistakin aikuisista on?

Ehkä Sofia ja Eemeli eivät ole aikuisista enää niin söpöjä, kun he ovat hajottaneet pehmonallen. Aikuisten tarve pitää lapsia pumpulissa ja tällä tavoin välttää itse vaikeat keskustelunaiheet on kokenut kolauksen.

Lapsi ei ole viaton vaan etsii kanavia käsitellä ikäviä tunteita. On tärkeää, että joku aikuinen on tässä tukena ja tarjoaa hänelle välineitä.

Kiitos taiteilijapedagogi Anne Rossi-Horto, että sinä välität ja teet työtä nuorten kanssa. Kiitos Annantalon taidekeskus, että te tarjoatte tähän resurssit. Teidän kaltaisianne tarvittaisiin tässä väkivaltaisessa maassamme lisää!

Musta baskeri on kulttuurivaikuttaja, joka käyttää asemansa takia nimimerkkiä. Lisää baskerin blogitekstejä löydät täältä.

Tweet