Oma yhtiölaki puolueille!

14.8.2009

Elina Grundström

Vaalirahakeskustelu on mennyt tämän viikon aikana ihan hulluksi. Lehdissä velloo päivästä toiseen paljastuksia toissavuonna annetuista parinsadan euron tuista. Kohun alle jäävät oikeat ongelmat, joita on enemmän kuin koskaan tällä vuosituhannella.

Tähän ei olisi jouduttu, jos isot puolueet olisivat julkistaneet kaikki merkittävät rahoittajansa heti, kun vaalirahaskandaali viime vuonna alkoi.

Kokoomus ja demarit ovat vedonneet siihen, etteivät voi kertoa rahoittajiaan kysymättä heiltä lupaa. Olisihan tässä ollut yli vuosi aikaa kysyä. Puolueilta olisi mennyt nimilistojensa läpikäymiseen päivä sen sijaan, että Suomen koko toimittajakunta on viikkokausia soitellut yrityksiä ja ammattiliittoja läpi hakuammuntana.

Jos rahoitusta salataan ja siitä valehdellaan, niin kuin tänä kesänä on tehty, hyvässäkin tarkoituksessa annettu tuki alkaa näyttää epäilyttävältä.

Keskusta, kokoomus ja demarit ovat ryssineet asiansa niin pahasti, että oikeusministeri Tuija Braxin ja vaalirahoitusta uudistavan työryhmän puheenjohtajan Laurin Tarastin tehtävänä ei ole nyt vähempää kuin pelastaa suomalainen demokratia. Sitä ei ole ilman puolueita, ja jollain hyväksyttäväksi koetulla keinolla niiden toimintaa pitää rahoittaa.

Puoluetuen kasvattaminen ei taida olla mahdollista, ja vaikka yrityksille ja ammattiliitoille annettaisiin armollisesti lupa jatkaa puolueiden rahoittamista, into on takuulla hiipunut. Sen vuoksi oma varainhankinta on puolueille entistäkin tärkeämpää.

Kun Tarastin ryhmä jatkaa työtään syksyllä, sen hankalin tehtävä on pelisääntöjen luominen juuri tälle toiminnalle, eli puolueita lähellä olevien osakeyhtiöiden ja säätiöiden rahaliikenteelle ja sen julkisuudelle. Puolueita lähellä oleville osakeyhtiöille ei nimittäin oikein voi olla omaa osakeyhtiölakia.

Mikä säätiö on puoluetta lähellä ja mikä ei? Mikä on liiketoimintaa ja mikä avustamista? Kysymykset ovat vaikeita, mutta ratkaisujen löytäminen voi olla nyt helpompaa kuin keväällä.

Tweet