Nollien loppu

17.12.2009

Elina Grundström

Suomessa vallitsee kiihkeä kiintymys vuosikymeniin. Niiden mukaan määritellään vaatteet, aatteet ja musiikki. Myös ihmiset itse kokevat olevansa 1960- tai 1980-lukulaisia – nuoremmat syntymävuotensa ja vanhemmat opiskeluaikansa perusteella.

Siksi onkin ihmeellistä, ettei tässä kuussa päättyvä kymmenluku ole saanut Suomessa minkäänlaista identiteettiä, ei edes nimeä.

Englanninkielessä puhutaan nollista. Brittienglanniksi kulunut kymmenluku on ”the noughties”, eli ”ei mitään”. Moni myös toivoo, että vuosikymmen olisi nimensä mukainen, ettei sitä olisi koskaan ollutkaan.

Esimerkiksi Time-lehden (24.11.) mukaan nollat olivat ”helvetillinen vuosikymmen”, jolloin tapahtui poikkeuksellisen paljon katastrofeja: hirmumyrskyjä, maanjäristyksiä, ilmastonmuutoksen realisoituminen, Aasian tsunami, 9/11, Irakin sota ja finanssikriisi.

Pakko on myöntää, että vuosituhannen alku oli pettymys. Maailma oli vauraampi kuin koskaan, mutta kaikki ylimääräiset resurssit ja maailman johtajien huomio suunnattiin terrorisminvastaiseen sotaan.

Myönteisesti ajatellen kyse voi kuitenkin olla myös siitä, että historian palastelu vuosikymmeniksi on loppumassa, koska se on vanhanaikainen, nurkkapatrioottinen ja länsimainen tapa hahmottaa maailmaa.

Vuosituhannen alku on ollut myös Wikipedian, Youtuben, Facebookin ja entistä tasa-arvoisemman globalisaation aikaa. Kiinassa, Intiassa ja Brasiliassa köyhyys on vähentynyt, ja nuorten ihmisten näkökulmasta maailma on litistynyt. Sekä työmarkkinat että mediat ovat aidosti kansainvälistyneet.

2000-luvulla kuvaan ovat tulleet pitkät kaaret ja globaalisuus: ilmastonmuutos, influenssat, internetin vapaus ja muut yhteiset kamppailut.

Ja jos hyvin käy, ensimmäinen nimetön vuosikymmen saa tänään Kööpenhaminassa arvoisensa päätöksen: kansainvälisen ilmastosopimuksen, jonka vaikutukset ulottuvat vuosikymmenten yli.

Tweet