Mökkiläiset

8.7.2009

Laura Rantanen

Vietin lapsena ja teininä niin paljon aikaa mökkikunnassamme Kustavissa, että koin puoliksi asuvani siellä. Muiden kustavilaisten nuorten kanssa odotin jännityksellä kesäloman alkua. 900 asukkaan kunnan väkiluku kymmenkertaistui kesän ajaksi ja se vaikutti suuresti teinien sosiaaliseen elämään.

Villeimmät riiasivat lomalaisia leirintäalueella ja me hieman estoisemmat tyydyimme tutustumaan uusiin naamoihin kaupan portailla toverillisemmassa hengessä.

Kuten nykyisessä kotikunnassani Taivassalossa (Kustavin naapurikunta) myös teiniaikojeni Kustavissa kokoonnuttiin grillillä. Grilli oli vain kesäisin auki oleva kontti, jonka myyjätytöistä paikalliset pojat saivat uutta virtaa pullisteluunsa.

Sosiologisesta näkökulmasta oli kiehtovaa, että grillin nurkille lähikunnista eksyneet mopopojat hakattiin välittömästi, kun he tunnustivat ulkopaikkakuntalaisuutensa, mutta mökkiläisten lasten annettiin olla rauhassa. Minun kävi mukiloituja kloppeja pahasti sääliksi. Mietin, että he olivat luultavasti vain etsimässä uusia ystäviä?

Aikuisena on helpompaa. Kukaan ei enää vedä turpaan, jos vierailee lähikunnissa. Korkeintaan saa osakseen tylyä mykkyyttä ja hiljaista paheksuntaa. Kenenkäs tyttöjä sitä oikein ollaan olevinaan? Onko tänne tultu vain pikaisesti piipahtamaan, vai onko aikeena viedä meidän työt ja miehet?

Mökkiläisillä on aikuisinakin helpompaa. Heitä lellitään joka paikassa. He tuovat mökkikuntaan rahaa, koska käyttävät kunnan palveluja. He ovat useimmiten hieman pelottavia, mutta kunnioitustakin herättäviä kaupunkilaisia. Nämä hienot ihmiset ovat valinneet kesänviettoonsa meidän pienen kuntamme. Laskekaamme katseemme maahan heidän edessään.

Monissa pikkukunnissa podetaan tietynlaista alemmuuskompleksia, joka kätketään ennakkoluuloisuuden valeasuun. ”Hyvä niiden kaupunkilaisten on tulla tänne sanomaan, kuinka me peltomme lannoitamme. Lannoittaisivat itse paremmin!”

Salaa sielunsa syvimmissä sopukoissa maalaiset saattavat yön pimeimpinä tunteina kuitenkin miettiä, onko mökkiläisen sanoissa sittenkin ollut perää. Kannattaisiko paikallisella torilla olla myynnissä enemmän oman kunnan tuotteita? Pitäiskö kissa kastroida sen rasittavan pentujentapporumban sijaan? Ostaako joku Reilun kaupan banaaneja, jos ne otetaan kyläkaupan valikoimiin?

Mökkiläisten tulo on kaivattu piristysruiske paitsi pikkukunnan teineille, myös aikuisille natiiveille. Paitsi rahaa, he tuovat kuntaan uusia tuulia ja innostusta.

Ja kuten kerron kirjassani Matkaopas mökille: mökkiläisten innostus on tarttuvaa. Parhaimmillaan he suhtautuvat mökkikunnan ilmiöihin samalla asenteella, kuin ulkomaankävijä tarkkailee vierasta kulttuuria saapuessaan ensimmäistä kertaa uuteen kohteeseen. Mikä ihastuttava pieni kirpputori! Oi, mikä latokahvila! Katsokaa ulos auton ikkunasta: lehmiä!

Tweet