Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Musta baskeri kommentoi blogissa kaikkea ajankohtaista iskelmästä oopperaan ja katutaiteesta museonäyttelyihin.
27.8.2009
Paavo Haavikon alkutuotannon runot ovat mielettömän hienoja. Palaan niihin aina uudestaan. Itse hahmon muistan kärttyisenä vanhana känisijänä, joka ei ollut millään tapaa kiinnostava. Urpoja mielipiteitä ja nolo tapa esittää ne.
Nyt hänestä ilmestyy kaverin laatima elämäkerta. Lokakuun lopussa piti kirjakauppoihin saapua pari kappaletta Mauno Saaren kirjoittamaa teosta Haavikko-niminen mies. Kiinnostaa kiviäkin.
Mutta mitä sitten sattuikaan. Kirjalle halutaan julkisuutta ja sitä kautta myyntiä. Elämäkerran laatija kieltäytyy Haavikon pojan toiveesta, saada lukea teos etukäteen.
Toive ei ole kohtuuton, jos ennakoi sitä, että poika voi joutua julkaisun jälkeen vastaamaan isäänsä koskeviin kysymyksiin. Toimittajien kysymyksiin on tietysti helpompi reagoida jos tietää mistä on kyse.
Poika, Heikki Haavikko, tosin perusteli vaatimustaan typerällä tekijänoikeusnäkökulmalla. Annettuaan haastattelun, omistaisi tekijänoikeuden siitä laadittuun tekstiin. Onneksi maailma ei ole sellainen.
Aiheesta saatiin kuitenkin aikaiseksi mehevä riita. Saari ei antanut käsikirjoitusta Haavikolle ja Haavikko nosti oikeusjutun, jonka luonnollisesti hävisi. Lopputulos on se, että Otava hieroo tyytyväisenä karvaisia käsiään ja kirjakauppoihin saapuukin parin kappaleen sijasta laatikollinen Haavikon elämäkertaa.
Voisi kuvitella, että taitava sissimainoskampanja onnistui jälleen. Toivottavasti näin oli, koska muuten koko episodi vaikuttaa niin urpolta toiminnalta.
Se, miksi tällaisia kirjoja ylipäätään julkaistaan, on minulle arvoitus. Jos Paavo Haavikkoa arvostettaisiin runouden sijaan hänen habituksensa ansiosta, olisi hän todennäköisesti esiintynyt useammin Hymyn kuin kustantamoiden uutuuskatalogien kannessa.
Elämäkertakirjallisuus voisi olla tämän ajan tuote. Se voisi hyvin olla Big Brother -formaatin keksintö, jolla tarjotaan lisää informaatiota kilpailijoista. Ehkä se onkin entisaikojen BB: tapa päästä tirkistelemään ja myötäelämään muiden ihmisten tunteita.
Musta baskeri on kulttuurivaikuttaja, joka käyttää asemansa takia nimimerkkiä. Lisää baskerin blogitekstejä löydät täältä.
Tweet