Metsä ei katso ihonväriä

4.9.2009

Elina Grundström

Kun suomi oli liittymässä EU:hun, yksi suurimmista huolenaiheista oli, että keskieurooppalaiset ryntäävät sankoin joukoin Suomen metsiin hyödyntämään ainutlaatuisia jokamiehenoikeuksiamme.

Huoli osoittautui täysin turhaksi. Marjat mätänivät EU-jäsenyyden jälkeen metsiin aivan niin kuin ennenkin. Itse asiassa marjanpoiminta on entisestäänkin vähentynyt 1990- ja 2000-luvuilla.

Keskustelu jokamiehenoikeuksien rajaamisesta koskemaan ainoastaan suomalaisia on virinnyt uudestaan viime vuosina, kun marjoille on vihdoinkin saatu poimijoita ja kun itäsuomalaisiin muuttotappiokuntiin on tullut ulkomaalaisia kesäasukkaita.

Tällä kertaa jokamiehenoikeuksia ei kuitenkaan haluta rajoittaa EU-kansalaisilta, vaan nimen omaan EU:n ulkopuolelta tulevilta thaimaalaisilta ja venäläisiltä.

Uusin kivi ennakkoluuloisten nipottajien kengässä ovat afrikkalaiset ja aasialaiset turvapaikanhakijat, joita on tänä vuonna pikasijoitettu maaseutupaikkakunnille.

Keskustelu on huipentunut tällä viikolla, kun Kontiolahdessa yritettiin estää turvapaikanhakijoita käyttämästä jalkapallokenttää ja uimarantaa ja Nurmeksessa uhkailtiin ulkomaalaisia marjanpoimijoita pääkallokylteillä.

Järkyttävintä on, että yritykset rajoittaa jokamiehenoikeuksia ja vapaata liikkumista eivät kohdistu kaikkiin ulkomaalaisiin, vaan niiden kohteeksi valikoituvat meistä ulkonäöltään poikkeavat kansallisuudet. Se ei ole mitään muuta kuin rasismia, jollaista sivistynyt kansakunta ei saa sietää.

Tarkennukset vaikkapa siitä, kuinka lähellä pihapiiriä marjoja saa poimia, ovat sitten asia erikseen. On kuitenkin hyvä muistaa, että arviolta 90 prosenttia marjoista mätänee yhä metsiin.

Tweet