Kenelle kunnia kuuluu

1.9.2009

Rosa Meriläinen

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja, joka puraisee blogissaan päivänpolitiikkaa kerran viikossa. Lisää Meriläisen blogikirjoituksia löydät täältä.

Politiikan seuraaminen median välityksellä on vaikeaa, jos kiinnostaisi tietää, mitä mieltä puolueet todella jostain asiasta ovat.

Oman alueeni valtamediaa Aamulehteä luen vain silloin, kun kahvilassa Hesari on jo varattu. Juuri satunnaisemmin ei kunnallispolitiikkaa, vanhaa rakasta harrastustani, voi seurata.

Sen olen havainnut, että kaupungin kuumin peruna on nyt rantaväylän vetäminen tunneliin. Asiaa koskevia myönteisiä päätöksiä olen ollut itsekin tekemässä jo lähes kymmenen vuotta sitten ja kannatan tunnelia edelleen.

Nyt kansanliike haluaa tunnelista kansanäänestyksen. Julkisuudesta olen ollut lukevinani, että vallankahvassa olevat vihreät kannattavat tunnelia ja vastustavat kansanäänestystä.

Happamasti voi sanoa, että yleensä kansanäänestystä ajavat ne, jotka haluavat asiasta kielteisen päätöksen. Vihreät ovat kuitenkin perustelleet aikaisempia myönteisiä kansanäänestysvaatimuksiaan demokratialla. Johdonmukaisuuden nimissä demokratiaa kannattaa kannattaa silloinkin, kun kannattaa asiaa.

Itse asiassa en tiedä kuinka moni vihreä oikeasti kannattaa tunnelia ja ketkä vain ovat taipuneet sen taakse saadakseen läpi jonkun toisen itseään tärkeän asian. En myöskään tiedä ketkä oikeasti vastustavat ja ketkä kannattavat kansanäänestystä, koska joskus ei kannata tuhlata poliittisia panoksia sellaiseen asiaan, jonka tietää varmasti jo hävityksi.

Budjettisyksyn seuraaminen on aivan yhtä vaikeaa, vaikka onnekseni jonkin verran kuulen oikeitakin juoruja käydyistä neuvotteluista.

Lehtien perusteella on hankala saada selville, mitä jotkut ryhmät ovat tosissaan yrittäneet saada läpi. Joskus onnistumisista on viisasta olla huutelematta, joskus suorastaan sovitaan, että kunnia annetaan ansiotta jollekin toiselle.

Politiikassa nimittäin paitsi asiat ovat tärkeitä, myös se että toinen puolue ei näytä saavuttavan mitään. Myönteinen asiajulkisuus aiheuttaa kauheaa kateutta, jota vasten yhteinen syöksykierrekin tuntuu paremmalta.

Hallitusneuvotteluissa aikoinaan ja nyt tämän syksyn budjettineuvotteluissa oma lempilapseni on ollut pienimpien tulojen verottomuus, jonka tulorajaa nyt on sovittu nostettavan. Hesarista luin, että asia on ollut tärkeä keskustalle.

Katselin kahvikuppiani ja mietin, onko asia muuttunut keskustalle tärkeäksi sinä aikana kun olen ollut poissa päivänpolitiikasta vai onko jostain muusta syystä tällainen mielikuva haluttu synnyttää. Tervehdin kuitenkin ilolla jokaista kertaa kun joku hallituskumppani osoittaa oikeamielisyyttä.

Vihreissä on vallalla luja usko omaan oikeamielisyyteemme ja johdonmukaisuuteemme. Luotamme siihen, että vaikka näyttäisimme ulospäin kuinka huonoilta, jotenkin mystisesti kannattajamme aistivat todellisen luonteemme. En laskisi vain tämän varaan.