Joulukolumni

22.12.2009

Lotta Backlund

Olen aina ollut joulufani. Jouluun liittyy kauniita muistoja, hauskoja kokemuksia ja riemukkaita perinteitä perheen kanssa. Minä ryhdyn odottamaan joulua heti ensimmäisen kalenteriluukun myötä.

Minun kaltaisteni takia kaupat rupeavat puskemaan kaikkea joulukrääsää siinä heti isänpäivän jälkeen, ja kaikki tavalliset tuotteet yritetään saada myytyä liimaamalla päälle joku joulutarra.

Sesonkia varten tuotetaan joululevy, joululeffa, joulupöytäliina, jouluastiasto, ja jotenkin ihmeen kaupalla niitä menee niin paljon, että niitä kannattaa joka vuosi tehdä lisää. Menestysresepti näköjään, joten niinpä tämäkin kolumni on nyt sitten joulukolumni.

Kaikkea joulusälää yhdistää hyväntuulisuus ja tunnelma. Joululeffat ovat loistava esimerkki siitä, sillä niissä voittavat aina hyvä, rakkaus ja viattomuus. Joululeffoissa on onnellinen loppu.

Ja siinä ehkä onkin joulun sanoma, tai ainakin tämän joulukolumnin sanoma. Että olkoon tässä joulussa hyvyyttä, rakkautta ja viattomuutta.

Joululeffat antavat kyynisyydelle turpaan, ja se on kerran vuodessa ihan tervetullutta. Minusta olisi ihana olla raikkaan naiivi ja uskoa hyvää, mutta kyynikot pilaavat aina kaiken. Tosin he tekevät sen ympäri vuoden, eivät vain jouluna.

Kun sanot kyynikolle, että aiot ottaa kummilapsen kehitysmaasta jonkin hyväntekeväisyysjärjestön kautta, väittää hän, ettei ole takeita että rahasi menee juuri Pedro Juliolle ja hänen pienelle nicaragualaiskylälleen, vaan että siinä on niin monta välikättä, että Pedro Juliolle ei jää käteen muuta kuin kämänen joulukorttisi, ja rahoillasi elelee herroiksi joku naapuripitäjän huumeparoni.

Kun nyyhkit katsellessasi Rakkautta vain -jouluelokuvaa, hän nauraa sinulle ivallisesti, koska liikutut tuollaisesta hömpästä. ”Sellaista ei ikinä voisi tapahtua tosielämässä.”

Kun tulistut jostain asiasta, politiikassa tai sen liepeillä hän sanoo pitkästyneesti – ja kovin alentuvasti – ettei poliitikkoja kiinnosta mikään muu kuin oman hanurin suojaaminen ja omien etujen parantaminen.

En ehkä voi kutsua itseäni positiiviseksi, jos kerran suhtaudun kyynikkoihin ja pessimisteihin näin negatiivisesti, mutta eikö ketään muuta ota nämä tyypit päähän?!

Joulun kunniaksi aionkin kieltää läheisyydestäni kyynisyyden. Kyynikot saavat kylmää kohtelua ja mykkäkoulua, jos yrittävät tyrkkiä sitä negatiivisuuttaan minun elinympäristööni.

Sitä paitsi se on heidän omaksi parhaakseen. Yhdysvaltalaistutkimus totesi juuri, että kyynisesti elämään suhtautuvat ihmiset sairastuvat sydän- ja verisuonitauteihin todennäköisemmin kuin henkilöt, joiden elämänasenne on valoisampi.

Terveydeksenne, olkaa siis tänä jouluna idealisteja ja optimisteja.

Tweet