Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Jälkiä hiekassa
Vähemmän sikailua. Blogissa testataan ilmastoystävällistä ruokavaliota.
22.7.2009
En ole koskaan yrittänyt pudottaa painoani. Ennen armeijaa aktiivinen urheilu piti painon kurissa. Opiskeluaikoina paino vakiintui uudelle, hieman korkeammalle tasolle, jossa se on pysynyt viime vuodet.
Olen ollut hyvin tietoinen siitä, että painoa on jonkin verran liikaa, mutta koska se ei ole minua suuremmin haitannut en ole tehnyt asialle mitään.
Ilmastodieetin alkaessa pari kuukautta sitten ajattelin, että painon putoaminen olisi mukava lisä ja bonus eettisempään ja järkevään ruokavalioon siirtyessä.
Nyt painoni on laskenut. Vaikka parin kilon pudotus ei ole mitenkään dramaattinen, on se ensimmäinen kerta elämäni aikana.
Tosin rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että painoon on voinut vaikuttaa myös kesän epätavallinen ja epäsäännöllinen elämä, linja-auton vaihtuminen polkupyörään sekä grillaus- ja terassikelit. Ainakin aiempina kesinä näiden yhteisvaikutus on kuitenkin ollut pikemminkin painoa nostava kuin pudottava.
Joka tapauksessa painon kannalta lupaavalta vaikuttavan ilmastodieetin lopullinen arviointi onnistuu vasta myöhemmin syksyllä, kun säät viilenevät ja elämä tasaantuu.
Mikään yllätys painon putoaminen ei olisi, sillä tunnollisesti ilmastodieettiä noudattavan painon kuuluukin laskea: juuston ja lihan korvaaminen kasviksilla kuuluu sinänsä jo moneen painonhallintaan tähtäävään dieettiin.
Toisaalta, kuten jo joskus aiemmin mainitsin, hyvin tärkeä tekijä on myös ruuan määrä. Se määrää niin oman vartalon kuin hiilijalanjäljen raskauden. Ero on siinä, että ruokailun ilmastovaikutus syntyy jo ruokaa ostaessa, joten ruuan jättäminen lautaselle ei ilmastoa auta.
Kirjoittaja on Vihreän Langan verkkotoimittaja, joka löysi viikonloppuna Helsingin Vuosaaresta upean uimarannan. Lisää vähähiilisiä ruokablogeja löydät täältä.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
