Hyvät, pahat ja tomaatit

12.5.2009

Eno

Ei ole ihan helppoa päättää, mitä ekosalaattiin tulee.

Nimimerkki ”Kotimainen vihannes” kysyy: Ilmastoystävällisyyksissäni olen päättänyt välttää tomaattia, kurkkua ja salaattia talvisaikaan. Kevään saapuessa käyn malttamattomaksi: mistä tietää, koska kasvihuoneiden lämmitys napsahtaa päältä ja kotimainen tomsku on omatuntovapaata? Missä vaiheessa aurinko lämmittää niin paljon, että kasvihuonetomaatti on ekologisempaa kuin tuontiversio? Olisiko hinnan lasku hyvä merkki?

Eno vastaa: Ei kannata tehdä salaattia, ellei ole vähintään tohtoritason oppinut energia-, kuljetus- ja viljelytekniikassa sekä talous-, ympäristö- ja yhteiskuntatieteissä! Sen verran vaikeaa ekologisimman vihanneksen valinta tuntuu olevan.

Kotimaiset tomaatit tulevat käytännössä aina kasvihuoneista, joita lämmitetään ympäri vuoden – kesälläkin öiseen aikaan ja sateisella säällä. Ilman lisävalaistusta kasvanutta tomaattia saa kuitenkin huhtikuun puolivälissä, kurkkua ja salaattia jo maaliskuussa.

Sinänsä energiankulutuksen hiilijalanjälkeä pienentää huomattavasti se, että monet kasvihuoneet käyttävät uusiutuvia energialähteitä.

Kotimaisten vihannesten hinnan lasku kesän korvilla ei kerro pudonneista lämmitys- tai valaistuskustannuksista, vaan siitä, että keväällä istutettu sato kypsyy kertarysäyksellä. Hinnat painuvat alas, kun laarit täyttyvät tuoreista vihanneksista.

Espanjassa kasvanut tomaatti on hiilijalanjäljeltään käytännössä aina parempi. Mutta se on todennäköisesti kylpenyt torjunta-aineissa, köyhdyttänyt maaperää ja riistänyt laittomia siirtolaisia.

Kotimaisten tomaattien tuotanto on suhteellisen puhdasta, ja jokin järki on siinäkin, että emme ole täällä pohjan perukoilla täysin tuonnin varassa.

Voit tietenkin kasvattaa vihanneksesi myös itse – tai viedä naapurin palstalta, kuten minä tein ennen kuin Makkos-Oskari veti piikkilanka-aidan tonttinsa ympäri. Ketku äijä, minulle vieläkin velkaa moottorisahasta.

Lisää enon vastauksia löydät täältä.

Tweet