Eivät ne sitten olleetkaan tosissaan

26.3.2010

Elina Grundström

Ilmastonmuutosta ei valitettavasti ole peruttu, niin mukavaa kuin se olisikin. Tutkijoilla on edelleen vahva yhteisymmärrys siitä, että ilmasto lämpenee ja seuraukset saattavat olla katastrofaaliset.

Tätä tosiasiaa ei muuta miksikään se, että IPCC:n tuhatsivuisesta raportista on löydetty saman verran virheitä kuin normaalissa Helsingin Sanomien numerossa on oikaisuja edellisen päivän lehteen.

Ilmastonmuutos on mennyt parissa kuukaudessa pois muodista talouslaman, kylmän talven, Kööpenhaminan kokouksen epäonnistumisen ja ilmastoskeptikoiden uutterien ponnistusten vuoksi. Se ei enää ole trendikäs teema, jonka avulla poliitikot voivat kalastella helppoja irtopisteitä.

Tänä vuonna punnitaan, kuka on ilmastonmuutoksen hillitsemisen kanssa tosissaan ja kuka ei. Suomen sitoutuminen ei hallituksen tämänviikkoisen budjettikehyspäätöksen perusteella ole hääppöistä.

Suomi lupasi ennen Kööpenhaminaa tukea kehitysmaiden ilmastohankkeita kolmen vuoden aikana 110 miljoonalla eurolla. Se olisi ollut suomalaista kohti vain 20 euroa vuodessa, mutta hallitus söi sanansa, eikä korvamerkinnyt lupaamiaan ilmastorahoja erilleen muusta kehitysavusta.

Kehitysmaiden metsien ja soiden suojelu ja ennallistaminen olisi nopein ja kustannustehokkain tapa vähentää ilmastopäästöjä. Niistä pitäisi aloittaa, sillä uuden energiatalouden syntyminen ja kulutustottumusten muuttaminen on hidasta.

Esimerkiksi Indonesian soiden ennallistaminen vähentäisi päästöjä monikertaisesti sen, mitä Suomi tuottaa, kuten tämän viikon Vihreästä Langasta löytyvässä jutussa kerrotaan.

Näiden niin sanottujen REDD-hankkeiden suurin vaikeus on usein siinä, miten metsäalueilla asuvat ihmiset saadaan mukaan. Se vaatii ihmisten todellista kohtaamista ja heidän oikeuksiensa kunnioittamista. Ja sitä että ollaan tosissaan.

Tweet