Appelsiinipuiden varjossa

26.11.2009

Äiti

Nyt se on sitten käytetty. Vuoden ainoa lentomatka, josta taannoin kirjoitin hiilijalanjälkikolumnissa. Ja hyvin onkin käytetty. Palasimme sunnuntaina lomalta Etelä-Espanjasta, neljän tunnin lento, hiilikuorma noin 800 kiloa. Ympäristöomatunto soimaa, vaikka maksoin Maan ystävien lentomaksun. Nyt syödään sitten kaalia loppuvuosi.

Mutta hauskaa oli. Matka ei kyllä ollut missään järkevässä suhteessa elämäntilanteeseemme. Jos on muutama kuukausi sitten saanut kaksoset eikä esikoinenkaan ole vielä täyttänyt neljää, ei ehkä ole paras idea lähteä kahdeksi viikoksi kiertämään Andalusiaa, yöpyä viidessä eri paikassa ja kiipeillä vuorilla.

Mutta minkäs teet, me olemme varmaan sitten sitä sukupolvea, joka ei tingi vapaudestaan vaikka mikä olisi. Meiltä puuttuvat oikeat fyysiset vaikeudet, joten meidän on keksittävä ne itse ja vasta sitten voimme tuntea itsemme vahvoiksi.

Säätöä matkalla riitti: Missä on tutti? Missä vessa? Missä me ollaan? Miksei nyt oo mun syntymäpäivä?

Mutta lapset rakastivat matkustamista. Luulen, että melkein kaikki lapset rakastavat.

Kerrankin vanhemmat tekevät kaikkensa, jotta lapset pysyvät hyvällä tuulella, kantavat sylissä enemmän kuin koskaan ja ennen kaikkea ihmettelevät ympäröivää maailmaa samalla tavalla kuin lapset: jalkakäytävän kiveystä, suuria puita, kummallisia ötököitä ja rotkon yllä lentäviä lintuja.

Ja on hauskaa, kun perhe on koko ajan yhdessä ja pienissä tiloissa. Isällä ja äidillä tietysti hermot menevät tasaisin välein, mutta illalla kun aurinko painuu parvekkeen kaiteen taakse, lähikaupan punaviini ja manchego kompensoivat päivän hankaluudet.

Parasta oli patikointi, vaikka etukäteen pelkäsimmekin miten sen kanssa käy. Mutta mikäs siinä: vauvat kantoliinoihin, lounas reppuun, vaelluskengät jalkaan ja vuorelle. Esikoinen jaksoi kävellä keksipalkalla yllättävän pitkään ja kun voimat loppuivat, isän reppuun mahtui aina yksi isompikin väsynyt lapsi. Emme ole koskaan vaihtaneet kakkavaippoja niin kauniissa maisemissa.

Tällainen taitaa olla täydellinen loma. Miehen selkäkin venähti vasta ensimmäisenä matkan jälkeisenä päivänä töissä.

PS. Matkan paras majapaikka oli eräs luomuappelsiinitila Malagan ja Rondan välissä maaseudulla. Ekohotellin vesi lämpesi aurinkopaneeleilla, aterioilla syötiin kalaa ja kasviksia ja hiilipäästöt kompensoitiin istuttamalla puita. Esikoinen juoksenteli appelsiinipuiden alla riemuissaan ja vauvojen kanssa voi lököillä riippumatossa. Todellisuudesta muistuttivat vain talon yli silloin tällöin lentävät jättiläismäiset charterkoneet.

Lisää kaksosia kestovaipoissa löydät täältä.

Tweet