Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
30.8.2013
Ärsyttää maksaa tyhjästä. Tämä tuli jälleen mieleeni, kun palasin eilen lomalta. Kahden päivän tynkätyöviikon vuoksi minun oli tehtävä valinta: ostettava joko neljä kertalippua kahdelle päivälle tai sisällytettävä kausilippuni ensimmäiseen neljään päivään kaksi tarpeetonta päivää.
Kyse ei ole järin suuresta asiasta tai suurista summista, mutta kyse on periaatteesta, joten haluan edes vähän purnata.
Kertalippu välille Järvenpää-Helsinki maksaa 6,5 euroa, joten torstain ja perjantain edestakaisille työmatkoille tulisi hintaa 26 euroa. Kausilippu taas maksaa 3,9–5,5 euroa per päivä riippuen siitä, kuinka pitkäksi ajaksi lipun ostaa. Ei tarvitse taskulaskinta huomatakseen, että ainoa järkevä vaihtoehto on maksaa myös lauantaista ja sunnuntaista, vaikka silloin ei menisi lähellekään junaa.
Järkevää vaihtoehtoa ei tarjoa myöskään sarjalippu, jonka ostaminen ei naurettavan pienen alennusprosentin vuoksi ole kannattavaa juuri kenellekään.
Ikiaikaisiin paperilippuihin tukeutuvalta VR:ltä ei ehkä voikaan vaatia kovin älykästä järjestelmää, mutta esimerkiksi pääkaupunkiseudun julkisessa liikenteessä käytettävältä matkakortilta voisi sen sijaan odottaa vähän enemmän. HSL:n alueella kausilippu maksaa noin 2,9–3,6 euroa per päivä ja yksittäinen matka noin 3,5 euroa. Vaikka yksittäinen lippu on edullisempi suhteessa kausilipun hintaan, on kausilippu epäsäännöllisestikin matkaavalle ainoa järkevä vaihtoehto.
Sekä VR että HSL kannustavat hinnoittelullaan ostamaan "kautta" kerralla mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Lippunsa vuodeksi kerrallaan ostava säästää molemmissa tapauksissa noin kymmenen prosenttia verrattuna kuukausilippua käyttävään.
Pitkien kausien suosimista perustellaan varmaan sillä, että se vähentää lipunmyynnin kuormitusta. Tämä perustelu kuitenkin ontuu, sillä VR myy lippujaan netissä ja HSL:nkin pitäisi pystyä myymään. Pitkien lippujen myynnillä tuskin on vaikutusta myöskään liikennemäärien ennustettavuuteen.
Se, että lyhyemmät kaudet ovat selvästi kalliimpia, tuntuukin rahastukselta. Lippujen myyjät kyllä tietävät, että monelle taloudellisesti helpompi, tai joillain jopa ainoa, vaihtoehto on ostaa kuukauden lippu palkkapäivänä. Pitkän lipun ostamiseen liittyy myös riski, sillä kaikki eivät voi tarkkaan ennakoida matkustustarpeensa muutoksia useita kuukausia etukäteen.
Se, miksi tämä minua nyt niin paljon ärsyttää, liittyy paitsi lomani loppumiseen myös itse lomaan. Kävin nimittäin Lontoossa, jossa huomattavasti laajemman ja monimutkaisemman joukkoliikennejärjestelmän liput on hoidettu paljon yksinkertaisemmalla tavalla.
Matkat maksetaan Oyster-kortilla yksi kerrallaan. Hinta on aina halvin mahdollinen. Yksittäinen matka maksetaan kertalippuna, mutta kun matkoja tulee yhdelle päivälle useampi, toimii päivälipun hinta kattona. Kuluttaja maksaa tasan tarkkaan vain niistä matkoista, jotka hän tekee. Ei viikonlopuista tai muista päivistä, jolloin matkat jäävät tekemättä.
Suomessa sen sijaan vähiten matkustavat tai elämäänsä lyhyemmällä aikajänteellä suunnittelevat maksavat myös muiden matkoista.
Tweet