Ystäväni Valentin

16.2.2011

Eno

Ystävänpäivä on itse asiassa suomalainen erikoisuus.

Nimimerkki ”Sinkku” kysyy: Miksi Suomessa juhlitaan 14. helmikuuta nimenomaan ystävänpäivää? Maailmallahan se tuntuu olevan pikemminkin rakastavaisten juhla.

Eno vastaa: Ystävänpäivä tuli Suomeen kunnolla vasta 1980-luvun loppupuolella. Sitä ennen 14. helmikuuta oli tietenkin tuttu muun muassa Tenavat-sarjakuvista, joissa puhuttiin Valentinen päivästä.

Kyse ei kuitenkaan ole alun perin amerikkalaisesta hömpötyksestä, vaan juhlalla on pitkät perinteet kahdenkin Valentinus-nimisen pyhimyksen muistojuhlana. Britanniassa päivään on vanhastaan liittynyt erilaisia taikoja, joilla etsittiin puolisoa.

Amerikkaan Valentinen päivän vietto saapui vasta noin 200 vuotta sitten, mutta sitäkin isommalla rytinällä. Päivän nykyinen vietto on vahvasti amerikkalaisen populaarikulttuurin värittämää.

Vaan ei Suomessa! Meillä päivä lanseerattiin aikanaan nimenomaan ystävänpäivänä, jolloin muistetaan kaikkia ystäviä, ei ainoastaan niitä, joiden kanssa kuherrellaan. Syynä tähän saattaa olla se, että päivää markkinoivat meillä alun perin yleishyödylliset järjestöt, ensimmäisenä tiettävästi Tampereen sydänyhdistys, joka käytti päivään liittyvää sydänsymboliikkaa hyödykseen.

Juhlan lopullisesta läpimurrosta ja ystävänpäivänimityksestä vastuussa on oletettavasti Suomen Punainen risti, joka 1980-luvulla alkoi markkinoida ystävätoimintaansa sen avulla. Punaisen ristin ystäväpalvelu on toiminut 52 vuotta, eli se oli jo 1980-luvulla vakiintunutta toimintaa.

Suomalaisten tulee pitää tiukasti kiinni omasta ystävänpäivätulkinnastaan eikä antaa yliamerikkalaisen kulttuurihyöyn muuttaa sitä Kansainväliseksi Parisuhteen Muistopäiväksi. Siitä vaan reippaasti toivottelemaan kaikille ulkomaisillekin ystäville hyvää ystävänpäivää! Ei tarvitse pelätä, että tämä leimaisi sinut sukupuolisesti löyhätapaiseksi, sillä sen suhteen pohjoismaalaisella ei ole mitään menetettävää.

 

Kirjoitus on julkaistu alunperin 11. helmikuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.

Tweet