Ydinvoiman torjuntajuhlat

12.8.2010

Lena Björklund

Lähdin juhannuksena pitkälle lomalle mökilleni Loviisan saaristoon. Tiedossa oli isot juhlat: saaristoväki – vakiasukkaat ja kesämökkiläiset – oli saanut estettyä Fennovoiman tulon kauniiseen saaristoomme.

Fortum siellä jo on. On ollut pakko tottua siihen, että 23-kilometristä saaristotietä matkatessa seitsemännen kilometrin kohdalla tulee vastaan ydinvoimalan tienhaara.

Siitä on isäni ja äitini synnyinseudulla sijaitsevalle mökilleni vielä 16 kilometriä. Sille ydinvoimattomalle pätkälle Fennovoima olisi tunkenut oman risteyksensä.

Meitä oli 250 juhlijaa. Paikka oli meren äärellä sijaitseva Ringborg-talo, tuttu juhannuksen viettopaikka lapsuuteni mummolakesinä. Sitä vastapäätä on Kampuslandet-saari, yksi niistä paikoista, minne Fennovoima aikoi ydinvoimalaansa.

Saariston ydinvoimavastaisuus oli suurta, mutta se ei olisi riittänyt torjuntavoittoon. Tarvittiin Pro Saaristo -komitea, jota johti 28-jäseninen toimikunta. Siihen kuului ydinfyysikoita, kemistejä, biologeja, ornitologeja, voimalinja-asiantuntijoita. Toisin sanoen kesämökkiläisiä.

Toimikunnalla oli tarkka organisaatio, kirkas ajattelu ja kiivailematon käytös. Sekään tuskin olisi riittänyt. Tarvittiin myös kuntaliitos: Fennovoimaa kannattanut Ruotsinpyhtää painui historiaan.

Voittolaatassa Ringborgin seinässä lukee, että ratkaiseva taistelu käytiin vallan kammareissa sanan säilällä. Itse en taistellut edes toimittajana. En halunnut pilata hienoa kamppailua kiihkeällä luonteellani.

Tweet