Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Vuotojen tarina
Mediapyövelit mestaavat sopuleita. Taneli Heikka vuorottelee tässä blogissa mediakriitikko Kaino Riesun kanssa, joka käyttää koston pelossa nimimerkkiä.
7.2.2011
Wikitetty ja tviitattu kansannousu lähti Tunisiasta ja levisi Egyptiin. Vuodetut diplomaattiviestit korruptoituneesta eliitistä olivat kipinä kuivassa heinikossa.
Nyt Wikileaksit ovat levinneet Suomeen ja paljastaneet, että presidentin kanslian ja Yhdysvaltain diplomaattien välillä sukkuloi Paavo Lipposen näköinen tiedottaja, joka jossain välissä on vaihtanut derkut jenkkeihin.
Miksi suurten salaisuuksien vuotajat kääntyvät vuotosivun puoleen? Mikseivät suoraan perinteisen median – Washington Postin, BBC:n, Hesarin?
Suuren murroksen tausta on jäänyt kertomatta.
Uuden vuotosivuston OpenLeaksin toinen perustaja, islantilainen Herbert Snorrason piipahti viime viikolla Suomessa. Snorrasonin mukaan vuotosivustot houkuttavat, koska perinteiset mediatalot eivät enää pysty turvaamaan tietolähteiden nimettömyyttä.
”Kahdeksan tietokonetta hajautettuna maantieteellisesti eri puolille maailmaa on minimi lähteen suojaamiseen”, Snorrason sanoi.
Vuotaminen perinteiselle medialle on liian vaarallista. Lehdillä ei ole Wikileaksin ja OpenLeaksin kaltaisia anonymiteetin takaavia
sähköisiä vuotopostilaatikoita ja hajautettuja serveriverkostoja. Tavallisen sähköpostin tai puhelun seuraaminen on FSB:n tai CIA:n kaltaiselle tiedustelupalvelulle mahdollista. OpenLeaksin mallissa kukaan ei tiedä lähteen nimeä.
Tietolähteen suojaaminen voi tuntua kaukaiselta Suomessa. Mutta ei se ole. Suoja on jatkuvasti poliitikkojen, viranomaisten ja oikeuslaitoksen uhan alla.
2000-luvun alussa valtiollinen Sonera urkki kymmenien ihmisten puhelintietoja salaisissa operaatioissa, joiden tarkoituksena oli selvittää, keneltä toimittajat saivat tietoja Sonera-uutisiin. Rikoksissa oli mukana myös poliisin ja valtioneuvoston kanslian väkeä.
Esitutkintalain uudistusta pohtinut toimikunta esitti 2009, että median lähteen voisi tulevaisuudessa pakottaa esiin oikeudessa. Ehdotus ei onneksi toteutunut. Nelosen uutiset myös paljasti lakiehdotuksesta viime hetkellä kohdan, jonka mukaan poliisi voisi takavarikoida toimittajan muistiinpanot tietolähteen selvittämiseksi. Keskiaasialainen kömmähdys poistettiin.
Tietoa salaavien poliitikkojen ja virkamiesten sekä toisaalta avoimuuden aktivistien välinen kilpajuoksu ulottuu Suomeenkin, ja se saa teknisesti hienostuneita muotoja. Siksi myös vuotosivut tulevat Suomeen, vaikka media ei kerrokaan niiden tarinaa.
Kirjoittaja on viestintäyrittäjä ja toimittaja. Kirjoitus on julkaistu alunperin 4. helmikuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
