Vihreää tsunamia odotellessa

16.10.2014

Juha Honkonen

Vihreiden lähtö hallituksesta ei ainakaan välittömästi nostanut puolueen kannatusta. Ennen kevään vaaleja vihreillä on kuitenkin kaksi mainiota profiloitumisen paikkaa eduskunnassa: keskustelut Fennovoimasta ja tasa-arvoisesta avioliittolaista. Kummatkin käydään vielä loppuvuoden aikana.

Puolueen suosio oli huipussaan viisi vuotta sitten Kööpenhaminan ilmastokokouksen aikaan. Kokouksesta tuli pettymys, mikä lässäytti koko globaalin ympäristöbuumin. Vihreä hype katosi pikku hiljaa Suomestakin.

Presidentinvaaleissa tuli uusi noste, mutta sekin on sulanut pois.

Vihreät on saamassa vaalipiiriuudistuksen ansiosta kaksi lisäpaikkaa Itä-Suomesta, mutta muualla lisäedustajien saanti on suuren kiven alla.

Helsingissä Osmo Soininvaaralta vapautuvat äänet löytävät ottajansa helposti. Vihreitä miehiä on vaalipiirissä melkein liiaksikin asti, kirkkaimpana koko puolueen ykköstykki Pekka Haavisto. Suostuisikohan joku porukasta Relander–Kivekäs–Vartia–Stranius–Perälä–Oskala siirtymään Uudellemaalle? Uusimaa on suurin vaalipiiri, ja Tuija Braxilta vapautuvia ääniä uhkaa valua muihin puolueisiin.

Varsinais-Suomesta ja Pirkanmaalta vihreät saavat taas yhden edustajan. Puheenjohtaja Ville
Niinistö on varma läpimenijä, mutta kuka nousee Oras Tynkkysen tilalle Tampereen suunnalta? Anna-Kaisa Heinämäki?

Hämeestä vihreät menetti viime vaaleissa edustajan. Sen palauttaminen on yhä työn ja tuskan takana. Edustajapaikka on haasteellinen myös Oulussa, jossa Satu Haapaselle riitti yksi kausi. Yksi edustaja on mahdollinen Keski-Suomessakin, jossa tietä jyrää varapuhis Touko Aalto.

Vihreillä on hyvät mahdollisuudet päästä politiikan aallonharjalle kuumien eduskuntakeskustelujen nosteessa. Varsinainen vihreä tsunami vaatii kuitenkin kansainvälisen ympäristöhypen. Huipputärkeä Pariisin ilmastokokous saattaa sellaisen synnyttää, mutta tuleeko aalto Suomen vihreiden kannalta liian myöhään?

Tweet