Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
16.9.2013
Vihreä Lanka juhli näyttävästi 50-vuotista taivaltaan Finlandia-talon vasta-avatussa konferenssisiivessä. Juhlarakennuksen Töölönlahden ylle kaartuva niin sanottu ilmasiipi kuhisi juhlaväkeä ympäri poliittisen ja tiedonvälityksellisen eliitin.
Vihreän Langan levikki on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosikymmenen aikana. Osasyynä on uudenaikainen jakelutekniikka, joka mahdollistaa lehden säteilyttämisen suoraan lukijan aivoihin ilmestymispäivänä. Vihreiden saaman parlamentaarisen viestintätuen avulla kokonaisten kaupunkien asukkaat on voitu säteilyttää lehden sisällöillä ilman yksittäisten tilausten tekoa. Haja-asutusalueille lehti pitää toki edelleen tilata erikseen – helppokäyttöinen kännykkäapplikaatio siirtää lehden maaseututilaajan aivoihin.
Lehden 50-vuotisjuhlissa kohoteltiin maljoja utsjokelaisen luomutilan kuohuviinillä ja nautittiin pikkunaposteltavia, jotka maistuivat juhlavieraiden yksimielisen käsityksen mukaan kanalta. Juhlatilan säteilyttimet lähettivät satunnaisia katkelmia vanhoista Vihreän Langan numeroista juhlakansan aivoihin.
Hilpeyttä herätti muun muassa Anu-Elina Lehden vuonna 2010 kirjoittama juttu Facebook-addiktiostaan. Muinainen naamakirja vaikutti jutussa hyvin alkeelliselta nykyiseen someen, joka mahdollistaa ihmisten kohtaamisen siten, että kokemusta ei voi mitenkään erottaa todellisesta tapaamisesta.
Juhlien ainoa välikohtaus sattui, kun geenimanipuloiduksi osoittautunut kukkakimppu karkasi ja puri juuri paikalle saapunutta superussuomalaisten puheenjohtaja Kikke Kakkelis-Kokkelista keskimmäisiin valeraajoihin.
Vihreän Langan toimittaja Perttikanerva Pizza-Lamborghini visioi lehden tulevaisuutta Vihreä Lanka 50 vuoden päästä -palstalla näin:
”Satavuotias Vihreä Lanka leviää lukijoilleen nykyään entistä syvällisemmin. Sen jälkeen kun geneettiseen informaatioon onnistuttiin lisäämään tekstitiedostoja, lukijamme voivat syntyä uusi numero veressään.”
Nyt, kun koulut ovat alkaneet ja kesäasuntoja laitetaan talviteloille, Suomen Robottiensuojeluyhdistysten liitto muistuttaa, ettei kesärobottia sovi hylätä luontoon. Robotinomistajan on kannettava vastuu koneestaan myös lukuisien talvien ajan.
”Varsin tavallista on, että lapsille ostetaan esimerkiksi korttelin kokoinen tappajamecha sateisten kesäpäivien iloksi. Syksyn tullen näitä kuolemansäteillä varustettuja jättirobotteja sitten jätetään metsiin ja huoltoasemien roskisten taakse. Kylmien tultua mechat muodostavat konearmeijoita. Karu esimerkki oli viime marraskuussa Pylkönmäellä sattunut selkkaus, jossa tappajamechojen osasto tuhosi paikallisen seurojentalon”, varoittaa toiminnanjohtaja Tadeusz Ssspatz SRSYL:stä.
Kirjoitus on julkaistu Vihreä Lanka lehdessä 6. syyskuuta 2013.
Tweet