Verokarhu, metsän kuningas

15.3.2013

Juha Honkonen

”Kestävän kehityksen edistämiseksi kartoitetaan ympäristölle haitalliset tuet ja suunnataan niitä uudelleen.”

Näin sanoo hallitusohjelma. Tarttis varmaan tehdä jotain, nyt kun kehysriihikin on käsillä. Ympäristölle haitallisia tukia kyllä riittää niitettäväksi. Valtioneuvoston tutkimus-, ennakointi- ja arviointitoimintaa koordinoivan työryhmän mukaan niitä on parisenkymmentä.

Valtiolta – siis meiltä – jää pahistukien takia saamatta yli viisi miljardia euroa vuosittain.

Ylivoimaisesti suurin saastuttava tuki on henkilöautojen työmatkavähennys. Siihen uppoaa veroeuroja peräti 1,1 miljardia euroa joka vuosi. Veroale kannustaa ihmisiä asumaan kaukana työpaikastaan, mikä lisää kasvihuonepäästöjä ja ruuhkia. Vähennykselle voisi säätää vaikkapa 50 kilometrin rajan.

Toiseksi suurin tuki, dieselin veroale, nakertaa veropottia reilun puolen miljardin euron edestä. Hallitusohjelman mukaisesti liikenteen polttonesteiden veroa pitäisi korottaa vielä toistamiseen.

Työkoneiden kevyen polttoaineen veroale sekä teollisuuden ja kasvihuoneiden alempi sähköverokanta hotkaisevat kummatkin noin 400 miljoonaa euroa. Vähempikin riittäisi.

Mukana on myös aivan käsittämättömiä tukia, kuten turpeen veroale, päästöoikeuksien jakaminen ilmaiseksi ja ilmailupolttoaineen verottomuus: yhteensä 270 miljoonaa euroa.

On myös tuotteita, joita voisi verottaa nykyistä reippaammin, vaikkei ennestään erityistä tukea olisikaan. Yksi niistä on sähkö. Se on nykyään tolkuttoman halpaa. Onneksi valtiovarainministeriönkin mielestä kotitaloussähkön hintaa on varaa korottaa.

Täysin uusia tulonlähteitä voisivat olla kaivos-, uraani-, windfall- ja lannoiteverot. Ne olisivat ympäristöystävällisiä rahasampoja.

Verokarhu – käytännössä Suomen hallitus – voi halutessaan hoitaa valtiontaloutta ja luontoa samalla raapaisulla.

Kirjoittaja on Vihreän Langan päätoimittaja.

Tweet