Vallan sylikoirat

30.5.2013

Juha Honkonen

Omassa some-kuplassani Helsingin Sanomien päätoimittajan Mikael Pentikäisen potkut ovat olleet viime aikojen ylivoimainen hitti. Siitä tuntuvat kohkaavan kaikki. En aio piinata teitä seuraajaspekulaatioilla enkä muilla median sisäpiirihuhuilla vaan tarkastella neljännen valtiomahdin näkymiä laajemmin.

Sanoman toimitusjohtajan Harri-Pekka Kaukosen oli tehtävä jotain, sillä hän on itse joutunut omistajien silmätikuksi. Yhtiö ei enää kiinnosta sijoittajia. Päätoimittajan irtisanominen meni läpi, sillä lehti oli juuri kritisoinut yhtiön hallituksen puheenjohtajaa Antti Herliniä tämän tupo-taktikoinnista.

Mikä kuviossa on yleisesti kiinnostavaa? No se, ettei vastaavaa ollut Hesarissa ennen nähty ja toimituksen riippumattomuus saattaa yleisemminkin vaarantua. Tähän huoleen Pentikäinenkin lopetti lähtökirjeensä.
Kun potkuja vaikutuskeinona on kerran käytetty, varovaisuus lisääntyy väistämättä.

Olen itse päätoimittajana lehdessä, josta moni edeltäjäni on saanut kenkää. Vannon myös vs. toimitusjohtajana toimituksen itsenäisyyden nimeen, mutta alitajunnan kiemuroista on vaikea tietää. Vaimeneeko vallan vahtikoiran räksytys?

Vihreiden uusi puoluesihteeri vakuuttaa ymmärtävänsä journalismin riippumattomuuden arvon. Niin ei ehkä ole aina eikä kaikkialla. Kokoomuksen ja demarien puoluelehtien päätoimittajille on vastikään näytetty ovea.

Vielä huolestuttavampaa on, että potkubuumi niittää myös toimittajien rivejä. Media-alalta on irtisanottu viime vuosina noin tuhat työntekijää. Tämä näkyy journalismin määrässä ja laadussa.

Levikkikierre on valmis: Yhä pienemmillä resursseilla joudutaan tekemään yhä huonompaa lehteä. Lukija huomaa tämän ja lopettaa tilauksensa. Voittotavoitteesta kiinnipitävät omistajat pienentävät toimituksen resursseja lisää. Ja niin edelleen.

Mainosrahat valuvat Facebookin ja Googlen kaltaisille megasivustoille, joten tulot pitäisi saada lukijoilta.

Millaisesta journalismista sinä olet valmis maksamaan?

Kirjoittaja on Vihreän Langan päätoimittaja.

Tweet