Vaarallista peliä Minskissä

7.5.2014

Anais Marin

Valko-Venäjä kiillottaa kilpeään jääkiekon MM-kilpailuilla. kisat antavat myös tilaisuuden arvostella maan ihmisoikeusrikkomuksia.

Jääkiekon maailmamestaruuskisat pidetään Minskissä 9.–25. toukokuuta. Se on itsenäisen Valko-Venäjän lyhyen historian aikana ensimmäinen kerta, kun maa isännöi näin korkean tason kansainvälistä tapahtumaa.

Kisat ovat samalla testi presidentti Alexander Lukashenkon urheiludiplomatialle, joka on tähän mennessä ollut varsin menestyksekästä.

Huolimatta kansainvälisestä ”Don´t play with a dictator”-kampanjasta, jolla kisojen järjestäminen pyrittiin ottamaan Lukashkenkan hallinnolta pois, Kansainvälinen jääkiekkoliitto ei perunut 2009 tekemäänsä päätöstä kisojen myöntämisestä Valko-Venäjälle.

Tämän ansiosta Lukashenkolla, kiihkeällä lätkäfanilla, on nyt ainutlaatuinen tilaisuus rikkoa diplomaattinen eristys, jossa Washington ja Bryssel ovat häntä pitäneet lähes koko 20 vuotta jatkuneen presidenttiyden ajan.

Lukashenko saattaa kuitenkin myös ampua itseään jalkaan nostaessaan Valko-Venäjän kansainvälisen median valokeilaan, sillä samalla huomio kiinnittyy myös ”Euroopan viimeisen diktatuurin” surkeaan ihmisoikeustilanteeseen.

Valko-Venäjä on ainoa eurooppalainen maa, joka ei ole luopunut kuolemantuomioiden täytäntöönpanosta. Tämä on myös pääsyy siihen, että maata ei ole otettu Euroopan neuvoston jäseneksi. Hylkiöksi syytetty Lukashenkan hallinto oikeuttaa syytökset omalla toiminnallaan.

Demokratian toteutumista arvioivat kansainväliset toimijat, kuten Democracy Index, Freedom House ja Amnesty International, rankkaavat Valko-Venäjän listoillaan pahnanpohjimmaisten joukkoon yhdessä pahamaineisten, vapautta rajoittavien maiden kuten Turkmenistanin, Tšadin ja Pohjois-Korean kanssa.

Valko-Venäjän hallinto ei hyväksy moniarvoisuutta ja kamppailee poliittista oppositiota, itsenäisiä journalisteja ja ihmisoikeusaktivisteja vastaan. Heidät on määritelty maan sisäisten vihollisten joukossa ”viidenneksi kolonnaksi”, joka edistää maksua vastaan länsimaiden intressejä.

Kiistämättömästä karismastaan ja suosiostaan huolimatta Lukashenko turvautuu toistuvasti vaalivilppiin, vastustajien vangitsemiseen ja laajamittaiseen propagandaan säilyttääkseen oman valta-asemansa.

Asiantuntijat uskoivat, että Lukashenko käyttäisi vuoden 2014 kalenterin suomaa sattumaa hyväkseen – kristityt juhlivat pääsiäistä samana päivänä lännessä ja idässä – ja armahtaisi jäljellä olevat mielipidevangit ja pyrkisi näin parantamaan mainettaan jääkiekkokisojen alla. Länsimaat ovat asettaneet poliittisten vankien vapauttamisen ehdoksi suhteiden palauttamiselle.

Odotuksista huolimatta Lukashenko ei ole ainakaan toistaiseksi armahtanut vankeja.

Lukashenkan hallinto pitää jääkiekkokisoja mahdollisuutena esitellä maataan myönteisessä valossa ja pyrkii näin vaikuttamaan kansainväliseen julkiseen mielipiteeseen. Samaa ovat aiemmin yrittäneet muutkin itsevaltaisten hallinntojen maat, kuten Azerbaidzan, joka järjesti vuonna 2012 euroviisut Bakussa ja Venäjä vastikään Sotshin talviolympialaisilla.

Vaikka Valko-Venäjä ei ole suljettu maa, se on varsin tuntematon useimmille länsimaalaisille ihmisille. Valko-Venäjän hallinto kerää varmasti pisteitä kokeilulla, jossa kisaturisteille myönnetään ilmaiset viisumit – yleensä viisumit maksavat EU-kansalaisille 60 euroa.

Itse asiassa ulkomaiset turistit todennäköisesti yllättyvät myönteisesti Minskin siisteydestä, järjestyksestä ja näennäisestä vauraudesta keskeisiin eurooppalaisiin kaupunkeihin verrattuna.

Viime kuukausina hallinto on vaivojaan säästämättä päivittänyt Minskin kaupunkikuvaa kansainvälisten vaatimusten mukaiseksi. Paikallisten tarkkailijoiden mukaan Minsk ei kuitenkaan ole valmis majoittamaan odotettuja 70 000 ulkomaista kisavierasta sujuvasti ja turvallisesti. Nykyaikaisen markkinoinnin puuttumisen vuoksi myös kisainvestointien tuotot ovat jäämässä odotettua pienemmiksi.

Valko-Venäjän hallinnon urheiludiplomatia ei myöskään ole vakuuttanut periaatteellisimpia läntisiä poliittisia johtajia, jotka ovat ilmoittaneet boikotoivansa kisoja niin kauan kuin presidenttiehdokas Mikolaj Statkevich, ihmisoikeusaktivisti Ales Bialatski ja muut pysyvät telkien takana.

Kirjoittaja on itsenäinen asiantuntija, joka työskenteli Ulkopoliittisessa instituutissa Valko-Venäjä-asiantuntijana vuosina 2011–2013. Kirjoitus on julkaistu alun perin 2. toukokuuta ilmestyneessä Vihreä Lanka lehdessä.

Tweet