Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
18.9.2013
On tavallinen maanantaiaamu, avaan tietokoneen. Menee muutama hetki, kun jo melko varmasti tietää, mikä on päivän “juttu”. Tämä tai tuo on nyt se, josta noin 478 Facebook-kaveriani tänään puhuu ja tätä ja tuota ainakin 200 kommentoi, ja ehkä tuotakin hassua kuvaa kymmenen innokasta levittää. Sosiaalinen media, some, koukuttaa ja yhä useammalle se on jo monella tapaa työväline.
Some on myös ankara; jos mielipidettään ei some-todellisuudessa heti huuda kovaan ääneen, sitä ei ole; jos omilla postauksilla on vain muutama tykkäys, on luuseri; jos ei oikein osaa räväyttää ja säväyttää, jää helposti some-seinäkukkaseksi. Some-keskusteluissa vaivaa myös se, että ne ovat usein pienten porukoiden, some-kuplien ajatustenvaihtoa. Ne ovat osaltaan kasvattamassa digitaalista kuilua.
Digitaalinen kuilu, digital divide, kuilu internetin käyttäjien ja sitä käyttämättömien välillä on todellisuutta meilläkin, tässä teknologiaviritteisessä lintukodossamme. Kuilu pitää some-kuplailijat tukevasti kaukana toisesta todellisuudesta. Some-kuplien toisella puolen Facebookeista ja Twittereistä on ehkä kuultu, mutta ei niihin syystä tai toisesta ole lähdetty.
Tämän todellisuuden ollessa yhtä kirjava kuin somettajienkin, on siellä myös monia, joilla ei ole varaa viimeisimpiin I-sitä- ja I-tätä -laitteisiin. Kun kerron lähipiirissäni olevan ihmisiä, jotka eivät koskaan ole maksaneet laskua internetissä, eivät kirjautuneet Facebookkiin, eivät twiitanneet twiitin twiittiä, ei ole vain yksi tai kaksikaan henkilöä, jolle tällainen todellisuus on täysin vieras, yhtä kaukainen kuin vaikka maailma, jossa maitotonkat vietiin maitolaiturille.
Digitaalinen kuilu synnyttää eroja puhetapojen ja asioiden käsittämisen ja käsitteellistämisen välille. Jos et elä somessa, koostuu päiväsi uutiskimara epäilemättä hyvin erilaisista uutisista some-kuplailijoiden kanssa. Viime aikoina somesta on noussut mitä erilaisimpia juttuja aina valtakunnan iltauutisiin saakka.
Kun somesta vähitellen on kehittynyt mielipiteen muokkaaja, kuinka digitaalisia kuiluja sitten torjutaan? Kuinka taataan, että perheen taloustilanteesta huolimatta lapset voivat käyttää koulutöihinsä tietokonetta ja eri virastojen lomakkeita voi ehkä edelleen lähettää myös postitse tai viedä virkailijalle, jos ei omaakaan sähköpostia?
Kuinka esimerkiksi valtakunnan uutismediat voivat jatkossa puhutella läpileikkaavasti kansaa, jos päivän uutisaiheet nostetaan some-kuplista, olivat ne sitten kinasteluja tai vakavammin otettavia kannanottoja? Näissä kohdin on itse kunkin some-intoilijan hidastettava tahtia ja pohdittava, kuinka yhteisissä keskusteluissa pidetään mukana myös some-maailman vieraaksi kokevat.
Kaikista ei tule, eikä tarvitsekaan tulla diginatiiveja, jotka puhuvat somea jo ensisanoinaan, mutta todella demokraattisessa yhteiskunnassa vuoropuhelua pitäisi käydä myös kuplien yli ja ohi. Some-kuplien kapeassa siivussa poliittiset päämäärät, se kuinka maailmaa muutetaan paremmaksi meille kaikille, unohtuvat helposti toisten typeryyksien mollaamisen ja vastakkainasettelujen taakse. Tiedätte kyllä mistä puhun.
Kirjoittaja on Vinon puheenjohtaja, joka kaipaa lisää somettomia päiviä ja vähemmän kuplia.
Tweet