Tulojen erot

11.2.2011

Juha Honkonen

eduskunta kävi tällä viikolla typerän oloista väittelyä. Pontimena oli opposition välikysymys tuloerojen kasvusta. Rahaministeri Jyrki Katainen (kok) vastasi, että tuloerot ovat päinvastoin pienentyneet joka vuosi tällä vaalikaudella. Vasemmisto intti tähän tietenkin, että eipäs ole.

Noh, ovatko ne kasvaneet? Riippuu, mihin vertaa. Jos verrataan köyhintä ja rikkainta kansanosaa, Katainen on oikeassa. Erot ovat – paljolti taantuman takia – kutistuneet. Jos sen sijaan verrataan köyhimpiä keskituloisiin, on heidän välinsä suorastaan ratkennut.

On ehkä väärin puhua tuloeroista, kun se kerran on niin tulkinnanvaraista. Parempi olisi kiinnittää huomiota suoraan yhteiskunnan vähäosaisimpien oloihin. Miten heillä menee?

Entistäkin kehnommin. Köyhyys syvenee, niin kuin Kelan tutkimusprofessori Olli Kangas sanoo. Kaikkein vähäosaisimpien tuet ovat laahanneet samalla tasolla vuosikymmenen, kun keskivertopalkat ovat nousseet jyrkästi. Myös elintarvikkeiden hintalappuihin on ilmestynyt entistä suurempia lukuja.

Yksi selkeimmistä kurjuuden mittareista on leipäjonon pituus. Harva kehtaa mennä huvin vuoksi ruokaa hakemaan. Helsingin Myllypurossa leipäjono on viime aikoina jopa kolminkertaistunut noin kolmeen tuhanteen ihmiseen. Hälytyskellojen pitäisi jo piristä Arkadianmäellä.

Kun ympäristön hyväksi energia- ja arvonlisäveroja korotettiin, samalla otettiin askel tasaveron, suorastaan regression suuntaan. Niinpä tukia pitäisi korottaa ja tuloveron progressiivisuutta kiristää. Rahoitusta saataisiin myös pääomaveron reilulla nostolla ja varallisuusveron palautuksella.

Vaaleista on hyvää kyytiä tulossa verovaalit, ja hyvä niin. Vähemmän järisyttävät asiat, kuten Nato-jäsenyys ja maahanmuutto, saavatkin jäädä pienempään palstatilaan.

Kirjoittaja on Vihreän Langan päätoimittaja.

Tweet