Toisen maailman ongelmat

15.2.2013

Vesa Sisättö

Vuoteen 1990 asti oli olemassa toinen maailma, joka sijaitsi teollistuneen ensimmäisen maailman ja köyhän kolmannen maailman välissä. Toisella maailmalla viitattiin elintasoltaan vaatimattomampaan, mutta teollistuneeseen kommunistiseen maailmaan.

Ensimmäisen maailman ongelmina pidetään erilaisia pikkuprobleemeja, jotka estävät teollisen länsimaan asukkia aivan täysin rinnoin mässäilemästä yltäkylläisyydessään. Kolmannen maailman ongelmat taas ovat todellisia: nälkää, sairautta ja sotaa.

Mutta onko olemassa toisen maailman ongelmia, vaikka toista maailmaa ei enää olekaan?

Jos irrotamme maailmojen ongelmat konkreettisesta maantieteestä, saamme kolmiportaisen ongelmaluokittelun. Toisen maailman ongelmat osuisivat henkeä uhkaavien ongelmien ja ärsyttävien pikkuasioiden väliin. Ehkä siihen kohtaan todellakin mahtuu jotain.

Itäblokin muistoa kunnioittaen toisen maailman ongelmat voisivat olla vaikka oikeus- tai poliittisen järjestelmän tai byrokratian epäkohtia, jotka todella voivat viedä yksilöltä vapauksia ja mahdollisuuksia. Tai sitten toisen maailman ongelmat voisivat olla työttömyyttä, köyhyyttä tai sairautta, joka ei tapa, mutta heikentää.

(Itse asiassa kun googlasin toisen maailman ongelmat löytyihän sieltä meemi.)

Politiikkaan sovellettuna äänestäjä voisi miettiä, minkä tasoisia ongelmia vastaan hänen puolueensa keskimäärin taistelee.

Suomen oloissa varmasti kaikki puolueet sanoisivat taistelevansa niitä toisen maailman ongelmia vastaan, jotka voivat normioloissakin uhata ensimmäisen maailman asukkia. Poikkeuksena on suosikki-inhokkini piraattipuolue, joka ylpeästi käy ratkomaan ensimmäisen maailman ongelmaa: miten saada viihdettä rajattomasti ilmaiseksi. Toki hekin ovat naamioineet ongelmansa toisen maailman ongelmaksi.

Kolmannen maailman tasoisista ongelmista puhuvat lähinnä vihreät pohdiskellessaan tulevaisuutta ja laitaoikeisto maanpuolustusta.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja.

Tweet