Tikapuita pitkin roskiksesta

27.12.2012

Jukka Nikulainen

Dyykityissä tavaroissa on monia ominaisuuksia, jotka erottavat ne marketin tai tavaratalon hyllyntäytteestä.

Ensiksikin roskiksista tai jätelavoilta löytyvä tavara on ilmaista.

Toiseksi roskiksista löytyvä tavara on joskus heitetty pois, koska se on hieman rikkinäistä, mutta korjattavissa pienellä vaivalla. Lisäksi -- toisin kuin tavaratalossa -- dyykkimislenkille lähtiessä ei koskaan voi tietää, mitä roskiksista tulee vastaan.

Kaikki nämä ominaisuudet saavat dyykkijän mielikuvituksen valloilleen. Dyykkijän mieli on virittäytynyt näkemään tavallisissakin esineissä uutta potentiaalia.

Monesti tavara tarttuu mukaan kunnostettavaksi tai tuunattavaksi.

Roskiksista löytää myös paljon erilaisten pikkuprojektien raaka-aineeksi soveltuvaa tavaraa. Vaikkei projekti onnistukaan täysin odotusten mukaisesti, ei ole hävinnyt muuta kuin hieman aikaa ja omaa vaivaa ja tullut samalla verrytelleeksi mielikuvitustaan.

Dyykittyihin esineisiin suhtautuukin eri tavalla kuin kaupasta ostettuun tavaraan. Se, ettei dyykkimislöydöistä ole maksanut mitään, ei välttämättä tee niistä arvottomampia.

Pikemminkin päinvastoin. Arvostus seuraa dyykittyjen esineiden kunnostamiseen käytetystä ajasta, vaivasta ja mielikuvituksesta.

Monesti tavaroille yksinkertaisesti keksii uusia käyttötarkoituksia. Tämänkertainen roskislöytö on tästä hyvä esimerkki.

Roskakatoksessa, roskisastioiden sivussa seisoivat kuvan vanhat, puiset tikkaat. Tikkaiden alin askelma oli kadonnut ja ne olivat keränneet ajan patinaa jo vuosikymmeniä. Sympaattiset tikkaat oli pakko ottaa mukaan. Nyt niillä on paikka olohuoneessamme pienenä kirjahyllynä ja katseenvangitsijana.

Tweet