Taistelua tuulimyllyjä vastaan?

27.8.2014

Johanna Kaakinen

Kemiönsaaren kunnanvaltuusto päättää tänä syksynä saarellemme isosta asiasta: tuulivoimasta. Vireillä on ollut seitsemän eri hanketta ja alun perin suunnitelmissa on ollut yhteensä 86 tuulivoimalaa.

Aihe herättää suuria tunteita. Monilla on mielipide, kuten: ”jotainhan on maapallon hyväksi tehtävä” tai ”tuulivoimaa mieluummin kuin ydinvoimaa”. Toivotaan myös, että tuulivoima toisi kaikenlaista hyvää: tuloja ja työllisyyttä. Tuulivoimalat herättävät kuitenkin myös epäilyksiä. Sopivatko kymmenet isot, 200 metriä korkeat tuulimyllyt saarelle, jossa on asutusta?

Yksi keskeisimpiä huolenaiheita on voimaloiden aiheuttama melu. Tuulivoimaloiden meluvaikutuksia arvioidaan suunnitteluvaiheessa matemaattisilla malleilla, joita sovellettaessa sää- ja lämpötilaolosuhteet pysyvät vakioina. Monimutkaiset mallit vaikuttavat ihmisistä jotenkin epäilyttäviltä.

Siitä, onko tuulivoimaloiden aiheuttamalla melulla haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen, ei ole tietääkseni yksiselitteistä tutkimusnäyttöä. Tulokset näyttävät riippuvan siitä, miten tuulivoimaan on alun perin suhtauduttu: haittavaikutuksia raportoidaan enemmän, jos siihen on suhtauduttu nihkeästi. Lisäksi rakennettavat tuulivoimalat ovat niin suuria, ettei niitä ole vielä monessa paikassa. Suunniteltujen voimaloiden kokoluokkaa olevien myllyjen aiheuttaman melun vaikutuksia ei siis kunnolla tunneta.

Lisäksi tuulivoimaloiden kaavoitusprosessi on niin monimutkainen, että tavallisen ihmisen voi olla vaikea käsittää, missä vaiheessa asiaan voi vaikuttaa. Luonnollisesti yva-arvioinnin ja kaavoitusprosessin kuluessa järjestetään tiedotustilaisuuksia, ja suunnitelmista on mahdollisuus jättää mielipiteitä. Aina ei kuitenkaan ole selvää, mitä asiaa tarkalleen ottaen missäkin tilaisuudessa käsitellään. Tiedotustilaisuudet ovatkin aika värikkäitä tapahtumia.
Välillä ihmettelen, miksi mielipiteitä ei ole kartoitettu systemaattisesti etukäteen. Voimaloiden rakentamista olisi voitu suunnitella sen mukaan, mihin ihmiset katsovat niiden sopivan.

Ihmisiä hiertää myös se, että tuulivoimaloista saatavat, valtion syöttötariffeihin perustuvat varmat tulot eivät hyödytä niitä, kenen maisemaan myllyt tulevat. Maanomistajat saavat tietysti vuokratuloja tuulivoimayhtiöille vuokraamistaan maa-alueista.

Myllyt voisivat hyödyttää myös koko yhteisöä. Alun perin yksi Kemiönsaaren tuulivoimahankkeista oli osuuskuntamallinen, mikä tuntui erinomaiselta ajatukselta. Kuntalaiset olisivat voineet omistaa osuuksia tuulimyllyistä, jotka jauhavat sähköä ja rahaa omaa pussiin! Tuulienergiasta saatava varma tuotto on kuitenkin saanut (ulkomaiset) sijoittajat vauhdikkaasti liikkeelle, kun taas osuuskuntamallinen hanke ei ole päässyt suunnitelmissa edes alkuun. Näillä näkymin saaren oma tuulivoimaosuuskunta ei ehkä toteudu.

Tuulimyllyjen lisäksi rakennettavaksi saattaa tulla myös uusia voimansiirtolinjoja. Esimerkiksi Kemiönsaarella tilanne on sellainen, että jos kaikki suunnitellut voimalat toteutuvat, sähkönsiirtokapasiteetti ei enää riitä kaiken tuotetun sähkön syöttämiseen valtakunnan verkkoon. Jouduttaisiin rakentamaan uusi siirtolinja mantereelle. Tällä on taas omat ympäristövaikutuksensa.

Itse olen sitä mieltä, että tuulivoimaloita voi Kemiönsaarelle rakentaa, jos niille löytyy sopiva paikka. Toivoisin kuitenkin, että tuulivoimaloista kohkaamisen sijaan välillä puhuttaisiin myös hajautetusta, pienimuotoisesta energiantuotannosta.

Olisi hienoa, jos valtio tukisi teollisen mittakaavan energiantuotannon lisäksi tai sen sijaan myös kotitalouksien ja uusiutuvia energianlähteitä käyttävien pienvoimaloiden energiantuotantoa. Toinen haaveeni on, että vihreät voisivat tehdä jotain sen eteen, että ihmisten olisi helpompi osallistua omaa lähiympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Ettei kenenkään tarvitsisi taistella tuulimyllyjä vastaan.

Kirjoittaja on De Gröna i Kimitoön rf, Kemiönsaaren Vihreät ry:n puheenjohtaja. Hän on kognitiivisen psykologian dosentti ja toimii yliopistonlehtorina Turun yliopistossa.

Tweet