Sähköttömät vaalit

7.2.2011

Jyrki Kasvi

Sähköistä äänestystä kokeiltiin Suomessa viime kuntavaaleissa kolmessa kunnassa. Tuloksena oli katastrofi, kun käytettävyysongelman vuoksi 232 ääntä jäi kirjautumatta. Vaalit jouduttiin näissä kunnissa uusimaan.

Suomi liittyi kasvavaan joukkoon maita, joissa sähköinen äänestäminen on epäonnistunut ja siitä on jouduttu luopumaan. Useista maailmalla käytössä olevista äänestysjärjestelmistä on löydetty myös tietoturva-aukkoja, joiden avulla vaalitulos on ollut ainakin teoriassa mahdollista väärentää.

Miksi sähköinen äänestäminen on niin vaikea toteuttaa? Hoidammehan me raha-asiammekin tietokoneilla.

Vaalijärjestelmän suunnittelu on haastava tehtävä. Kaikkien on osattava käyttää järjestelmää ensimmäisellä käyttökerralla oikein. Vaalisalaisuuden vuoksi järjestelmään ei saa jäädä tietoa siitä, miten kukin äänestäjä on äänestänyt, mutta silti vaalitulos on voitava myös tarkistaa niin, ettei kellekkään voi jäädä epäilystä vaalituloksen oikeellisuudesta.

Suomen vanha vaalijärjestelmä luotiin tilanteessa, jolloin suomalaiset eivät luottaneet toisiinsa lainkaan. Silti heidän tuli voida luottaa vaalitulokseen. Siksi äänestyspaikalla on niin paljon vaalivirkailijoita, alkujaan heidän tehtävänään oli pitää toisiaan silmällä! Kun kaikilla suurimmilla puolueilla oli jokaisella äänestyspaikalla oma edustajansa, ne saattoivat tehdä oman tarkistuslaskennan vaalien kokonaistuloksesta.

Mikään ei takaa, ettei Suomen poliittinen ilmapiiri joskus tulehtuisi jälleen niin pahoin, että keskinäinen luottamus vaalien rehellisyyteen menetetään.

Toki myös kynällä ja paperilla toteuttavissa vaaleissa on ongelmansa. Jokainen vaalivirkailijana toiminut tietää, miten helposti äänestysluettelosta unohtuu nimi alleviivaamatta. Rutiini ja jatkuvat pienet häiriöt ovat hankala yhdistelmä.

Yllättävän usein uurnasta löytyy pari ääntä enemmän tai vähemmän kuin mitä äänestysluetteloon tehtyjen merkintöjen mukaan pitäisi, ja käsin laskennassa tulee aina virheitä. Myös ennakkoäänien matka ennakkoäänestyspaikoilta keskusvaalilautakuntiin on haavoittuva. Sähköinen äänestys houkuttelee.

Puolueiden lisäksi myös äänestäjien on pystyttävä luottamaan vaalijärjestelmän virheettömään toimintaan. Kynän, lapun ja uurnan kaikki pystyvät hahmottamaan, mutta miten äänestäjä voi varmistua siihen, että sähköinen äänestysjärjestelmä tallentaa hänen äänensä mutta ei tietoa siitä, että se on hänen äänensä. Ensimmäinen sähköinen äänestäjä ei voi itse tarkistaa sähköisen uurnan olevan varmasti tyhjä ja ehjä.

Sähköinen äänestys on myös altis ulkoiselle häirinnälle. Esimerkiksi Viroon vuonna 2007 kohdistuneen laajamittaisen nettihyökkäyksen kaltainen palvelunestohyökkäys estäisi käytännössä sähköisten vaalien järjestämisen.

Sähköinen äänestysjärjestelmä ei voi olla suljettu äänestäjiltä, vaan kenen tahansa on pystyttävä halutessaan tarkastamaan järjestelmän kaikkien osien tekninen toteutus lähdekoodia myöten. Avoin lähdekoodikaan ei kuitenkaan takaa sitä, ettei järjestelmää voitaisi muuttaa tarkastuksen jälkeen, jopa kesken vaalien.

Sähköisten äänestysjärjestelmien historia on sarja varoittavia esimerkkejä siitä, miten vaikeaa on turvata bittien matka äänestyslaitteen kosketusnäytöltä lopullisen vaalituloksen laskentaan asti. Vaalituloksen riippumaton tarkistuslaskenta vaatii sähköisestä ääntenlaskennasta riippumattomia, äänestyslaitteen tulostamia paperitositteita.

Mutta mitä hyötyä sähköisestä äänestyksestä on, jos paperista ei päästä eroon?

Kirjoittaja on kansanedustaja ja vihreiden ehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Tweet