Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Juha Peurala
Suomen Isafin ohjeistus. Äiti-Teresaa, Lassieta ja Mujahed bin Risto Faisalia ei saa ampua. Kaljatölkkejä saa ampua mentaaliharjoituksena.
2.2.2011
Puolustusministeriö ei tiedä eikä ainakaan kerro kuolleista afganistanilaisista.
Nimimerkki ”Aulis” kysyy: Montako taleban-taistelijaa ovat poikamme onnistuneet kaatamaan afgaanityttöjen koulutietä turvatessaan? Onkos muitakin mennyt, esimerkiksi siviilejä?
Eno vastaa: Rapatessa roiskuu, tässä tapauksessa veri. Entisvanhaan sotaa käyvät tahot kehuivat estotta, kuinka monta vihollista oli saatu tapettua ja menivät mieluusti myös hirvittäviin yksityiskohtiin. Nykyään sota on mennyt niin hygieeniseksi, että vihollisenkin kuolleista ollaan melko hiljaa. Sotilaiden kauhuksi jotkut ovat jopa alkaneet epäillä vihollistenkin olevan ihmisiä.
Oman ilmoituksensa mukaan puolustusministeriö ei tiedä suomalaisten tappamien talebanien määrää. Virallisen politiikan mukaan Suomen ISAF-joukot pyrkivät minimoimaan ja mitoittamaan oikein voimakeinojen käytön. Tästä seuraa myös se, että mahdollisista tulitaisteluista pyritään irrottautumaan mahdollisimman pian. Vihollisen ruumiita ei jäädä laskemaan.
Eipä asiaa tiedetä maailmallakaan. Viralliset tilastot talebanien tappioista puuttuvat, mutta arviot puhuvat 20 000–25 000:sta. Ongelma on tässä se, että varsinkin Yhdysvalloilla on taipumusta määritellä kaikki tappamansa afganistanilaiset talebaneiksi tai vastaaviksi.
Siviiliuhreista ei myöskään ole virallisia lukuja, mutta arvioidaan, että sotatoimissa olisi kuollut 5800–6100 siviiliä. Lisäksi epäsuorasti kuolleita arvioidaan olevan 3000–20 000.
Vaikka suomalaisten osuus koko ISAF-joukoista onkin vain 0,1 prosenttia, tilastojen valossa saattaisi päätellä, että he ovat saaneet hengiltä ainakin muutaman talebanin.
Ja ehkä jonkun siviilinkin. Mitkä nyt sitten tämän operaation lopulliset tavoitteet ovatkaan.
Tweet