Shaken, not stirred?

10.6.2014

Jukka Nikulainen

Häpeän tunnustaa, mutta olen jäänyt koukkuun Mad Meneihin. Alkoholisoituneista 1960-luvun mainosmiehistä kertova televisiosarja nostalgisoi aikakauttaan.

Ainoastaan kuvaukset melkomoisesta misogyniasta vaivaannuttavat. Ehkä siksikin, että tuntuu siltä kuin olisimme kokemassa tässä asiassa taas takapakkia.

Sarjan katsominen on opettanut ainakin minulle myös mainoksenlukutaitoa. Mainoksia katsellessani huomaan miettiväni, millaisia strategioita kulloisenkin kampanjan takana on ollut.

On tosin helppoa ajatella olevansa kovinkin kriittinen kuluttaja. Ehkä tässäkin on kyse viekkaasta itsepetoksesta. Taikausko toimii samalla logiikalla. Moni ei kestä sitä totuutta, että olemme kaikki helposti höynäytettävissä. Taikuuteen ja epämääräiseen yliluonnolliseen uskominen tuntuu pienemmältä pahalta. Mainostenkaan takana ei tarvitse toimia kummoistakaan kalkyylia. Me kun menemme niiden halpaan helpommallakin.

Tämänkertainen dyykkimisaarre osuu suoraan Mad Menien maailmaan. Kuvan viinapullopakkauksen ohella roskiksesta löytyi aivan valtava määrä konjakkipulloista pikkutarkasti irrotettuja etikettejä.

Löydöstä oli vaikea päätellä motiivia etikettien huolelliselle säilyttämiselle. Osaakohan joku lukijoista valaista asiaa? Olisikohan tyhjiä pulloja tarvittu johonkin? Mutta miksi sitten säilyttää etiketit?

Osa mainoksista on toki kuin taidetta. Itse Paul Rand taisi ensimmäisinä kaupallisina töinään suunnitella viinapullojen ja sikareiden pakkauksia. Hymähdin hieman, kun huomasin että Erik Bruunin Jaffa-julistetta tosiaan myydään kaupoissa. Onkohan kriittisestä kuluttajasta sukeutunut itseironinen shoppailija. Olemmeko mainotajien täysin sekoittamia, vai vain vähän hämmentämiä?

Tweet