Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
13.6.2013
Kuten varttuneemmat lukijat saattavat muistaa, kirjoitin Vihreään Lankaan tammikuussa jutun, jossa yritin elää päivän 1970-luvulla. Parantumattomana nostalgikkona nautin tavattomasti paluusta lapsuuteni vuosikymmenelle.
Kuten isoista projekteista usein, 70-lukujutusta jäi mieleni pohjalle kytemään ajatuksia.
Koska olin konkreettisesti kokeillut menneen maailman elämäntapaa, jälki oli astetta syvempi.
Olen koko kevään pohdiskellut ja vähän toteuttanutkin elämäntapani seiskytlukuistamista. Se on oma versioni downshiftaamisesta ja leppoistamisesta.
Arjessa on tällaisia tilanteita: bussivuoro menee nenäni edestä, kädessä on painava ostoskassi ja matkaa toista kilometriä. Kiireisen päivän iltana mietin, tsekkaisinko vielä ennen nukkumaan menoa Facebookin ja mailit vai katsoisinko digiboxilta tallenteen.
Näissä tilanteissa olen alkanut miettiä, mitä 1970-luvun ihminen tekisi. Ja löytänyt rauhoittavia vastauksia.
Jos myöhästyn bussista, saatan kauppakassista huolimatta kävellä kotiin, sillä niin runsaampaan arkiliikuntaan ja hankalampaan julkiseen liikenteeseen tottunut 70-luvun ihminen olisi tehnyt.
Digimaailman viihdepöhinän aiheuttamaan paljousahdistukseen taas auttaa se, että menenkin sohvalle ja avaan kirjan. En siis avaa edes televisiota, sillä sieltä tulisi kuitenkin vain kaksituntinen reportaasi Neuvostoliiton maatalouden koneistamisesta.
Näin ajattelen hiljalleen liukuvani kohti Kekkosen aikaa. Kesällä ajattelin luistaa pitkälle: kuvittelen itseni jo nyt mökille, jossa ei ole sähköjä eikä puhelinta.
Siellä makaan riippumatossa ja luen Jerry Cottonia. Patteriradiosta kerrotaan Martti Miettusen vähemmistöhallituksen tekemisistä, muuten ei kuulu kuin kärpästen surinaa ja sellaista.
Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja.
Tweet